Calindra
Parisuhde: Niniriel (vaimo), Raban (rakastaja)
Sukupuoli: Nainen
Asuinpaikka: Lindessan akatemia
Hän kuoli käsivarsilleni hymy huulillaan
Elämänsä hän maailmalle antoi, en näe kiitosta
En ansaittua kunniaa
Hän teitä pelottaa, pelkkä nimi laittaa irvistämään
Mitä minä hänen hautaansa kirjoitan?
Kuka teistä tuntee tarinan Calindran takana?
Merten jumala, joka Maassa et osannut uida, hänet hylkäsit
Niin paljon lupasit, niin vähän annoit. Liian vähän, liian myöhään
Etkö muista mitä hänelle teit?
Nimi ja kutsumanimet: Calindra Aelnaslainen. Kaelvressa. Kirottu. Pahuuden vararehtori. Siunattu. Noita. Unohdettu. Valtiatar. Paimentolaisten pelastaja.
Ikä: 36-vuotiaan näköinen, tällä hetkellä elänyt n. 1200 vuotta
Kuvaus ulkonäöstä ja osaamisesta: Tummat piirteet; ruskea tukka & mustanruskeat silmät. Siro ja jäntevä vartalo. Kaunis, mutta ei kaunotar – sulautuu väkijoukkoihin eikä jää ulkonäkönsä vuoksi mieleen. Osaa taikoa. Toiminut entisessä elämässään Yhdistyneen Euroopan avaruusjoukkojen sotilaspoliisin erikoisosaston toimeenpanevana komentajana.
Läheiset: Kaksoissisar Lirandel. Vaimo Niniriel. Rakastaja Raban (Merten jumala).
Lyhyt tiivistelmä eletystä elämästä:
Calindra kuuluu Tähtivaeltajien haltiaheimoon. Heimon haltiat ovat alkujaan olleet ihmisiä, osa avaruuteen lähetettyä retkikuntaa ja sittemmin seuranneet jumalaksi kohonnutta kapteeniaan uuteen maailmankaikkeuteen ja uudelle kotiplaneetalle, Ealrianiin. Matkan aikana tapahtuneet tapahtumat on pyyhitty lokitiedostoista eikä totuutta tiedä kuin yksin Calindra.
Ealrianissa Calindra heräsi n. 25 vuotta ennen ensimmäistä auringonnousua haltioiden ensimmäisen sukupolven kanssa. Hänen ensimmäisistä vuosistaan Hämärässä ei juuri ole tietoa, mutta myöhemmin Niniriel lauloi sen aikaisista teoista näin:
Kuka keräsi Paimentolaiset yhteen? Heille uuden kodin näytti?
Maa silloin vielä hämärään kääriytyi
Toiset ihmiset, haltiatkin heitä metsästi
Calindra sen synnin lopetti, heidät turvaan johdatti
Miten heidän laulunsa sen unohti?
Myöhemmin ja hajanaisista lähteistä mm. Shomarin ja Niyomin kertomana on selvinnyt, että Calindra puuttui rasismiin ja rotusortoon miekalla ja rukouksilla. Tuolloin jumalat eivät vielä olleet saapuneet Ealrianiin, mutta suostuivat silti hänen pyyntöönsä Ajan ulkopuolelta. Saaren he irrottivat ja laivan siitä loihtivat. Sillä Calindra kuljetti paimentolaiset turvaan aavikon taakse.
Calindran Hämärän päättymisen ja Auringon heräämisen aikaiset teot haltioiden sisällissodan tapahtumissa n. 10-15 vuotta myöhemmin ovat kuitenkin yleisesti tiedossa ja haltiaruhtinaiden tunnustamia (joskin vasta vuonna 1137). Hän ylipuhui itsensä lähetettäväksi diplomaatiksi Vexenvaultin haltiavaltakuntaan. Muita ennen hän oli havainnut kaupungin kasvavan uhan, ylpeydestä ja vallanhimosta syntyneen. Sitä uhkaa hän ruokki ja manipuloi kunnes se kasvoi avoimeksi sisällissodaksi. Niillä teoillaan hän painosti jumalat saapumaan Ealrianiin ja pakottamaan rauhan maahan.
Jumalten saavuttua Calindran toimista tiedetään vain vähän Auringon vuosilta 0-597. Se tiedetään, että hän muutti Lindessan saarelle n. vuoden 500 tienoilla ja ryhtyi siellä opettajaksi yhdessä kollegansa ja sittemmin vaimonsa Ninirielin kanssa. Auringon vuosien päättyessä vuonna 597 Aldirin vangitsemiseen ja monen kauniin asian tuhoon ja unohdukseen Calindran nimi nousi jälleen esille yhä useammin. Silloin, minkä haltiaruhtinaat ovat joutuneet tunnustamaan, hän jälleen aktivoitui Rabanin pyynnöstä. Aldirin vangitsemista seuranneina Pimeinä vuosina hän kävi työhön ja tehtävään, jota ei ollut tehnyt sitten Vexenvaultin tuhon. Hän sukelsi pimeyteen ja kävi pahuutta vastaan sen omilla aseilla. Tiedot ja muistot niistä teoista hän kätki pieneen kristallipulloon yhdessä vaimonsa Ninirielin ja heidän ystävänsä Elanirin kanssa. Hänen johdollaan he luopuivat muistoistaan kyetäkseen tekemään sen, mihin miehet eivät kyenneet. Niiden tekojen vuoksi heitä kolmea jahdattiin kuin hirviöitä. Ninirielin ennen Viimeistä taistelua esittämän laulun ja todisteiden myötä totuus tuli viimein julki:
- Miesten piiloutuessa he kolme naista kävivät taistoon sanoilla ja muistoilla Calindra komentajanaan.
- Vuosien kuluessa he kouluttivat parantajia ja upseereita valloittaja-armeijaan heikentäen sen tietotaitoa sisältä käsin peruuttamattomasti.
- He herättivät Aldir-jumalan hänen vankeutensa aikana, mikä johti vastarinnan syntyyn.
- Calindra riisui itseltään kaikki hyvät muistonsa ja jatkoi sen jälkeen työtään kylmänä ja pahana Kaelvressana.
- Kaelvressana hän johdatutti paenneet orjat vastarinnan luo, mikä johti kuningattarien Alarielin ja Niyomin vapauttamiseen.
- Kaelvressana hän lähes tappoi hänet avioliittoon painostaneen Kavrosin, joka oli: Lindessan akatemian rehtori Pimeinä vuosina, Eteläisen armeijakunnan ylin komentaja sekä mies, joka suunnitteli Aldirin vankilan. Hänen ansiostaan mies tuomittiin lopulta vaimonsa Ninirielin toimesta.
Hänen viimeinen tekonsa johti myös hänen itsensä kuolemaan eikä hänen kohtalostaan tällä hetkellä ole täyttä varmuutta. On kuitenkin kerrottava, että hänen vaimonsa Niniriel lähti häntä etsimään rikkoen lihan ja luun kahleet, ylittäen kuoleman.
Hän kuoli käsivarsilleni hymy huulillaan
Elämänsä hän maailmalle antoi, Ealrian hälle kallein oli
Silti en näe kiitosta, en ansaittua kunniaa
Hän teitä pelottaa, pelkkä nimi huulilla synnyttää inhoa, vihaa
Mitä minä hänen hautaansa kirjoitan?
***
Mitään en kirjoittanut, olkoon niin
Ei kiitosta, ei kunniaa
Teokset (työnimet!), joissa hän esiintyy:
Esiosa – Kertoo haltioiden sisällissotaan johtaneista tapahtumista sekä Vexenvaultin tuhosta. Calindra on merkittävä moottori tapahtumien taustalla. Hänet on kirjassa pakotettu vaimoksi ja raiskattu raskaaksi. Kirjan lopussa hän arkailee abortin suhteen ja pyytää sen sijaan, että sekä hän että jokainen muukin jumalia myöten unohtaa hänen äitiytensä. Sivuhahmo.
Firallonin kasvutarina – Kertoo Firallonin… kasvusta aikuistumisen kynnyksellä olevasta haltiasta mieheksi, jota odottavat suuret teot ja kohtalot. Paimentolaiset ovat kirjassa merkittävissä rooleissa ja Calindran hahmo on suoraan sekä heidän kauttaan esillä. Sivuhahmo.
Aamu koittaa aina – trilogia – Kertoo tarinan kolmesta naisesta, jotka päättävät toimia silloin kun kaikki muu kaatuu pimeyteen ja miehet pakenevat piiloihinsa. Päähahmo ja koko mannerta muovaava voimatar.
Hahmo syntyi puhtaasti Aamu koittaa aina -teosta varten. Olin jo aikaisemmin kirjoittanut vastarinnan noususta ja jumalten paluusta kertovasta ajanjaksosta kolme kirjaa. Laiskana editoijana mietin muita tarinoita, joita kirjoittaa ennen uudelleenkirjoituksen & editoimisen aloittamista. Siinä ajanjaksossa oli noin 90 vuoden ajanjakso, jonka jälkeen kaikki kunnolla alkaa. Aamu koittaa aina -teoksella täytin sen ajanjakson ja kirjoittaessa huomasin sen kantavan aivan sodan ensilyönneille asti.
Siihen kirjaan halusin nimenomaan kahdesta neljään vahvaa naishahmoa. Päädyin kolmeen vahvaan naiseen ja Calindra taisteli itse itsensä heistä merkittävimmäksi. Kaksi muuta teosta, joissa hän tällä hetkellä esiintyy, sijoittuvat samaan maailmaan rapiat tuhat vuotta aikaisemmin. Niitä on ollut ilo kirjoittaa, sillä ne ovat päästäneet minut laajentamaan Calindran tekoja ja motiiveja enemmän kuin hänen “alkuperäinen tarinansa” salli.
Mulla oli jo alunperinkin ideana, että hän on kylmä ämmä ja Mustanaamion kaltaisesti kova koville, mutta sen kaikkein pohjimmaiset syyt jäivät päätarinassa varjoihin. Enemmän tai vähemmän ovelasti kätkin ne muistoihin, joista hahmot luopuivat. Nyt näissä hänen menneisyyteensä sijoittuvissa tarinoissa olen pyrkinyt viemään tuota “Teen mitä pitää kunhan se on oikein. Hitot siitä, mitä se maksaa” -mentaliteettia mahdollisimman pitkälle. En miellä häntä antisankariksi, koska hän on kuitenkin oikeudenmukainen ja valmis uhraamaan kaiken. Ehkä hänessä on vähän sellaisia DC-sarjakuvien Peacemakerin viboja (valmis tappamaan kuinka monta ja kuinka viatonta tahansa, jotta rauha syntyy). Sen ymmärrettyäni olen heittänyt hänet merta päin aina vaikeampia ja vaikeampia ongelmia vastaan ja aina hän on sieltä palannut – ehkä Meren jumala rakastajana auttaa.
Katkelma Calindran tarinasta:
Minä odotan, Cal. Miksi toit kymmenen miljoonan edestä jalokiviä kaupunkiini? Ruhtinas Eilred kysyi närkästyneenä.
Niniriel kääntyi tervehtimään häntä niiauksella. Eilred katsoi häntä pitkään silmien vaeltaessa vaaleanharmaisiin hiuksiin.
Sinä olet…
Saanan valtakunnan herttuatar Niniriel Harmaa, Calindra vastasi esitellen hänet.
Tämä on kunnia, Eilred vastasi ja kumarsi kohteliaasti. Toivoisin teidän liittyvän seuraani illallisella. Silloin voisimme puhua enemmän ja vapaammin. Kuulisin oikein mielelläni, mitä Peräpohjolan taakse kuuluu.
Tulemme mielellämme, Niniriel vastasi huvittuneena Calindran tuhahdukselle. Kiitoksia, ruhtinas.
Eilred kumarsi hänelle jälleen ja kääntyi sitten takaisin kohti Calindraa vastausta odottaen.
Mutta ruhtinas, missä pankkisalaisuus? Calindra kiusasi. Ei kai se nyt sentään herra ruhtinaan tehtävä ole viattoman naisen tekemisiä vahdata?
Tuossa oli totuutta sen verran, että olet nainen, Eilred hymähti.
Siirrän yhdeksän niistä Dantelon pankkiin ja hajautan kaikkialle.
Entä kymmenes?
Herranen aika! Riel, kuinka isäntämme ei ole kuullut?
Käsittämätöntä, Niniriel vastasi nauruaan pidätellen.
Kuullut mitä? Eilred kysyi epäuskoisena.
Oi, aivan näillä minuuteilla tieto vuotanee julki ja joku akatemian haarakonttorista rientää kiittämään sinua sydämensä pohjasta, Calindra vastasi ja kääntyi viimein katsomaan Eilrediä.
Hän ei ollut avauksessaan järin väärässä. Kahden minuutin kuluttua palatsin ovista riensi siniseen kaapuun pukeutunut nainen.
“Herra ruhtinas, hyvää päivää. Minulla on kunnia kiittää teitä koko akatemian puolesta. Merkittävä lahjoituksenne auttaa stipendiaattejamme pitkälle tulevaisuuteen”, nainen sanoi ja kumarsi todella syvään.