Ealrianin maantiede
Tässä postauksessa tulen esittelemään Ealrianin mantereen erilaiset alueet ja valtakunnat pääpiirteittäin. Tämä käyköön eräänlaisesta teaserista, joka johdattelee lukijan laajaan maailmaan. Myöhemmin tulen palaamaan yksittäisiin paikkoihin yksityiskohtaisemmin, mutta nyt avaan kokonaiskuvan mantereesta. Sen visualisoimiseksi, tässä tämän hetkinen maailmankartta (sen saa uuteen välilehteen avaamalla valtavan suureksi):
Heti alkuun muutamia huomioita asioista, jotka tulevat muuttumaan versiossa v4:
- Lindessan saari tulee siirtymään kauemmas etelään.
- Kartta tulee kasvamaan niin itään kuin pohjoiseenkin.
- Pohjolan jääerämaa tulee olemaan osa mannerta, erottava meri katoaa.
- Suldan sijainti tulee siirtymään hieman keskemmälle kahden suuren vuorijonon välissä.
- Aivan käsittämättömän pitkä lista erilaisia pikku fixejä liittyen mm. maastonmuotoihin.
Ealrianin vuoristot luonnollisina rajoina
Yksittäisiä vuoria, jopa pieniä vuorirykelmiä on siellä täällä, mutta mannerta määrittelevät kaksi suurta vuorijonoa, joiden huiput hipovat taivaita. Ne jakavat mantereen kolmeen keskenään hyvin erilaiseen alueeseen. Niistä vehreän vihreä maa vuoristojen välissä on se, minne valtaosa tapahtumista sijoittuu. Lännessä on hiljaisempaa ja idässä on vielä kovin paljon valkoista, tutkimatonta maastoa, jota tarinoissa on sivuttu melkeinpä vain sivulauseissa. Miellän tämän jollain tapaa, varsinkin kooltaan, eräänlaiseksi Euraasian vastineeksi. wwwwwwww
Lännen hiekka-aavikko
Hiekka-aavikko on Keskisistä vuorista… länteen. Sitä luodessa mulla on ollut mielessä Saharan, Namibin (Namibiassa), Wadi Rum (Jordania) ja Arabian (Lähi-idässä) hiekka-aavikot. Erityisesti korkeat dyynit ja Wadi Rumin jyrkät, punaiset kallioseinämät ovat vilkkuneet mielessä niissä harvoissa kohtauksissa, jotka tänne sijoittuvat. Joitain viboja Lännen hiekka-aavikolle olen saanut myös roadtripiltä Yhdysvaltain länsirannikolle. Silloin tuli käytyä mm. Kuolemanlaaksossa ja Arizonassa kuin myös Utahissakin, jotka kaikki toimivat omanlaisina muusinaan kirjoittaessa. Myös Frank Herbertin Dyyni-kirjojen pääplaneetta, Arrakis, on toiminut isona inspiraation lähteenä. Nyt yhä kesken olevan Denis Villeneuven elokuvatrilogia kirjasarjan maailmasta on kuvattu muuten isoilta osin Wadi Rumissa.
Hiekka-aavikon valtakunnat ja rodut
Yllätys, yllätys… tämä kuiva erämaa ei kuhise elämää. Se on luotaantyöntävä ja hengenvaarallinen paikka. Ihan kauhean moni ei siellä selviä hengissä ensimmäistäkään yötä, vielä harvempi koko elämäänsä.
- Kuoleman jumala ja hirviöiden sekä vampyyrien luoja, Drackarius, asuu aavikon keskellä. Hän asuttaa luomaansa vankilaa omilla klooneillaan, joista jokainen vartioi Maailman ulkopuolelta vangittua Xalythiraa (joka on kuin steroideja nappailleet Thanos, Morgoth, keisari Palpatine ja Supernaturalin Chuck samassa paketissa). Se on heidän tärkein tehtävänsä ja Taivaallinen kuolleiden valtakunta tulee vasta seuraavana.
- Sakaarit ovat oma versioni Egyptin mytologioiden Anubiksesta. He pystyvät kulkemaan niin kahdella kuin neljällä jalalla, käyttävät alkeellisia aseita ja osaavat puhua. He ovat Drackariuksen vankilan vartijoita aavikolla ja heidän tehtävänsä on pitää jokainen kaukana sieltä. He pystyvät myös hallitsemaan hiekkamyrskyjä ja komentamaan aavikon muita hirviöitä.
- Paimentolaiset asuttavat hiekka-aavikon ja pohjoisten vuorten väliin jäävää ohutta savannikaistaletta. Heitä vainottiin aikojen alussa, ennen ensimmäistä aamunkoittoa, ihonvärinsä takia eikä heitä pidetty edes ihmisinä. Haltiatar Calindra opasti heidät Keskisten vuorten yli ja johdatti savannille. He kunnioittavat Calindraa kuin jumalia. Heidän kansansa tunnettuja jäseniä ovat mm. Luojajumalten Aldirin ja Alarielin puoliso Niyomi ja heidän kunniakaartinsa komentajarouva Shomari. Paimentolaisheimon esikuvana pidän Etelä-Sudanissa elävää dinkojen heimoa.
Mitenkään elämää kuhiseva alue se siis ei ole, joskin Drackariuksella ja Paimentolaisilla on molemmilla merkittävät roolit tarinoissa.
Ealrian
Planeetan nimi on Ealrian. Mantereen nimi on Ealrian. Tämän mantereen osan, jossa valtaosa tapahtumista tapahtuu, nimi on Ealrian. Joidenkin mielestä ehkä mielikuvituksetonta, mutta eivätpä ne hahmot muustakaan tiedä. Siinä, missä ajattelen koko mannerta eräänlaisena Euraasian vastineena niin tämä osa Ealriania on sen vastine Euroopalle: luonnoltaan monipuolinen ja rikas, valtavan suuri ja täynnä elämää. Kun mä mietin noita maisemia päässäni, mieleeni nousee muun muassa: Käsivarren erämaa, Nordkapp, Islanti, Skotlannin ylängöt, Teneriffan jylhät rannat, Keski-Euroopan (erityisesti Puolan ja Saksan) suuret metsät, Alpit, Balkan ja monet pienet saaristot. Vain noin niin kuin joitain mainitakseni. Toki inspiraation lähteitä nousee esiin muualtakin, esimerkiksi Kalifornian Big Sur ja Arizonassa, Pagen kaupungin, vieressä sijaitseva Horseshoe Bend.
Viihdemaailman puolelta (Käytän jälleen esimerkkeinä vain tv-tuotantoja ja filmatisointeja sekä pelejä. Kirjat on siitä huonoja, että jokainen ajattelee maisemat kovin eri tavalla, mutta liikkuva kuva ei valehtele!) voisin nostaa estradille muun muassa:
- Skyrim, jylhät pohjoisen maisemat lumihuippuisine vuorineen ja laajoine tasankoineen.
- Game of Thrones -universumi, erityisesti sen ruohotasangot ja rannikkoseudut.
- Keski-Maasta tehdyt filmatisoinnit ja Rings of Power. Pirun kaunista. Ei voi muuta sanoa. Tarkoitan maisemia, en puutteita ja virheitä elokuvissa!
- Assasin’s Creedit (Erityisesti Valhalla ja renesanssin ajan Italiaan sijoittuvat pelit). Näissä ei avoin pelimaailma ole niin valtavan suuri, etenkään noissa aiemmissa renesanssin aikaan sijoittuvissa peleissä, mutta keskiajan lopun/renesanssin ajan alun kaupunki/kylämiljöö on kaunis. Valhalla taasen, no. Se sijoittuu Norjaan eli on käytännössä kuin yhtä suurta kolmiulotteista postikorttia.
- Vikings & The Last Kingdom – Norjan maisemat vuonoineen, pohjoiset rannikot siellä & Brittein saarilla. Kylät ja kaupungit. Sumuiset ylängöt. Ah.
Ealrianin valtakunnat ja tärkeimmät alueet
Heti alkuun mainittakoon, että rotuja käsitellään myöhemmin kattavasti. Aavikon suhteen ne oli helpompi listata kun siellä elää paimentolaiskansan (ihmisiä) lisäksi kotoperäisenä vain sakaarit. Kuten koko postaus, on tämäkin vain tiivistelmä lukuisista eri alueista, jotka aikanaan saavat omat postauksensa.
Jumalten asuinsijat
Ihmisten ja kääpiöiden valtakunnat
Luojajumalten Alarielin ja Aldirin kaupunkivaltakunta, joka on rakennettu samannimisen vuoren rinteille. Jakaantuu neljään alueeseen, jotka ovat ylhäältä alaspäin: Palatsi, Ylä-Sulda, Ala-Sulda ja Ulko-Sulda. Kaupungista kirjoitettua:
”Tuon kukkulan takana aukeaa laakso, jonka yksinäisen vuoren huipun näemme jo, Calindra kertoi onnellisena. Sen vuoren nimi on sama kuin siihen rakennettu valkoinen kaupunki. Ealrianin kaunein kaupunki…
Sulda, Niniriel henkäisi ihastuneena.
Vuoren rinteillä, aina sen ylimpiä huippuja myöten, esiintyi jalokiviä, joita pilkisti kalliosta kuin kukkia niityllä. Ne he jo näkivät. Aurinko paistoi niihin ja sai ne kimaltelemaan ja säihkymään kuin tuhat pientä aurinkoa. Harvoin jos kertaakaan Niniriel oli nähnyt mitään yhtä kaunista.”
”Portti kohosi heidän eteensä yllättäen. Se oli jäänyt korkeiden puurakennusten katveeseen. Muurikin pilkisti niiden takaa vain ajoittain. Kaupunki oli jo kasvanut muurejaan suuremmaksi ja ihmisten asuttamassa Ala-Suldassa oli jo kielletty uusien talojen rakentaminen. Se taasen oli levittänyt kaupungin muurien ulkopuolelle ja johtanut Ulko-Suldan kaupunginosan syntyyn.”
Ciaranin ahjot & Taivaskaari ovat Tulen jumala Ciaranin ja taivaan sekä avaruuden jumalan Toberiuksen maanpäällinen asuinsija. Ne sijaitsevat samassa vuoressa kuin kääpiöiden maineikas Syvähopea ja ihmisten vuoren ulkopuolelle rakentama Ahjonportti. Ciaranin ahjot ovat vuoren sydämessä. Toberiuksen Taivaskaari sen korkeimmalla huipulla, joka yltää muita Ealrianin vuoria korkeammalle. Siellä hän tutkii aikaa ja avaruutta.
Metsän kehto on Parannuksen jumalatar Elladirin valtakunta. Puut metsässä ovat ikivanhoja ja täynnä taikuutta.
Ote tekstistä kuvailee tätä enemmän ja paremmin kuin itse koskaan voisin:
” Nyt hän oli herännyt aivan erilaiseen kaupunkiin. Se oli täyttynyt tuoksuista ja äänistä. Ne voimistuivat sitä mukaan, mitä lähemmäs kaupungin keskustaa ja sen suurta satamaa hän kulki.
Enpolo ei ollut Ealrianin kaupungeista suurin, mutta se oli rikkaimpia ja kauneimpia. Idän suuret vuoret laskivat siellä mereen. Koko mantereen suurimmat jalokiviesiintymät olivat päivämatkan päässä satamasta, mikä oli tuonut sinne odottamatonta vaurautta. Se näkyi kaikkialla kaupungissa ja sieltä louhittuja jalokiviä näkyi kaikkialla Ealrianissa. Ympärivuotinen lämmin ilmasto takasi pitkät kasvukaudet ja meri tarjosi antimiaan uutterille kalastajille. Niin hänen sisarensa oli häntä opettanut.
Hän näki eri kaivosten liikkeitä ja kylttejä kaikkialla. Joissain etsittiin jälleenmyyjiä. Monet hakivat työntekijöitä. Juuri kaivokset olivat suurin syy siihen, että Enpolo oli myös väestöltään kirjava. Etenkin nuoret miehet rodusta riippumatta saapuivat sinne työn ja rikkauksien perässä.”
”Tinon kaupunki kohosi rumana merestä. Se oli aina ollut ihmisten kaupunki eikä siellä oltu koskaan välitetty haltioista. Silti se oli haltioiden sisällissodassa ollut Vexenvaultin puolella ja olisi saanut paljon pahaa aikaan ellei Raban olisi tuhonnut sen laivastoa samalla aallolla, joka oli tuhonnut Vexenvaultin kaupungin kapean meren toisella puolella. Monien mielestä Tinokin olisi silloin täytynyt pyyhkiä mereen. Sodan jälkeen sitä oli valvottu vuosisata Aelnasin, Durlainin ja Kosomin armeijoiden toimesta. Neljän ihmisten sukupolven jälkeen haltiat olivat vetäytyneet Tinosta ja se oli nopeasti palannut vanhoihin tapoihinsa, joita ei koskaan oltu juuriaan myöten kitkettykään. Rikollisuus, hävyttömyys ja köyhyys rehottivat siellä. Huhujen mukaan orjuuttakin esiintyi jälleen.
Haltioiden valvontakomissioista oli enää jäljellä kaupunkia ympäröiville kukkuloille rakennetut vahtitornit. Ne olivat enää kaukainen muisto ammoisista ajoista. Ränsistyneitä, mutta moni yhä käytössä. Jotkin niistä jopa alkuperäisessä tarkoituksessaan. Ei kuitenkaan se, jonka juurelle Pollinasta tulossa oleva haltiakolmikko oli pysähtynyt.
Ei ihmekään, ettei tuosta juuri ole maalauksia, Elanir totesi nenäänsä nyrpistellen. Jos jokin on ruma niin Tino.”
Kääpiöiden kaupungeista maineikkain. Heidän kuninkaansa asuu Syvähopeassa.
Ihmisten asuttama, Syvähopean kääpiökaupunki, joka on vaurastunut kääpiöiden käsitöiden myötä.
”Kuulin, että rantautuisimme huomenna ainakin yhdeksi yöksi”, Velmor totesi ja nojautui kaidetta vasten.
”Kaupan vuoksi, Bristhavn on tässä kohtaa maailmaa viimeinen suuri kaupunki ennen kaunista Enpoloa. Se on viljavan niemimaan kärjessä, eteläisin sen kaikista kylistä ja kaupungeista. Zelithenin ja Vaelthorinin metsät sulautuvat vähän pohjoisempana toisiinsa. Bristin niemimaa on jäänyt eristyksiin muusta Ealrianista.”
Näistä kahdesta, pääosin ihmisten asuttamasta, kaupungista minulla ei vielä ole aivan kauheasti tarinaa. Ne esiintyvät vasta erään trilogian kolmannessa osassa eivätkä siinäkään suuressa roolissa. Aika näyttää kuinka ne tulevat integroitumaan muihin tarinoihin.
”Ei isossa kuvassa”, Eilred myönsi. ”Mutta paljon ehtii silti tapahtua. Miten me reagoimme nousevaan uhkaan? Pelkään jo Punapiikin ja Dunvariksen puolesta. Velorandiksen veteraanit hallitsevat niitä ja tiedän heidän pysyvän meille uskollisina, mutta heillä ei kuitenkaan ole enkeleitä turvanaan. Punapiikki jakaa pitkän rajan Tinon kanssa ja jos se kaatuu niin tie Dunvarikseen on auki. Uskomatonta, miten nopeasti Tinosta kasvoi noin voimakas.”
Firallon syventyi karttaan edessään. Eilredillä oli sama painos seinällään. Tinoa hän oli viime viikkoina käyttänyt tikkatauluna. Kaupunki oli hänestä pohjoiseen. Kosom, jota Oawain ja Velindra hallitsivat oli Tinosta pohjoiseen. Punapiikki ja Dunvaris olivat Tinosta itään ja niiden jälkeen oli vain pieniä kyliä ennen Suldaa.”
Haltioiden valtakunnat
”Silmienne edessä kohoaa Aelnas, kaupungeista kaunein ja haltiavaltakunnista pohjoisin!” Avaera kertoi ylpeänä.
Korkeine torneineen ja muureineen se oli vaikuttavinta, mitä hänen seuralaisensa olivat elämässään nähneet. Valkoisesta marmorista rakennettu kaupunki hohti hämärässä ja he ihailevat näkyä sanattomina. Avaera oli tuonut heidät kyllin kauaksi, jotta kaupunki avautui heidän edessään koko loistossaan.
Ruhtinas Avaeran mielipide perustamastaan kaupungista saattaa toki olla hieman puolueellinen. Yhtä kaikki, se on kuitenkin ruhtinaskunnista se, joka kaikista selkeimpänä piirtyy mielessäni esiin. Se sijaitsee Aelnasin lahdessa. Varsinainen kaupunki kohoaa jyrkänteen reunalle, mutta sen alapuolelle kasvanut satama katsotaan myös osaksi kaupunkia. Kaupunki on rakennettu vuoren rinteille. Korkeampana, kaupungin ulkopuolella, vuorenrinteillä on kuumia lähteitä.
Aamu oli vasta koittanut laivan lipuessa Durlainin satamaan.
Se oli Ninirielin näkemistä kaupungeista siihen mennessä suurin ja vaikkei se kauneudessaan vetänyt vertoja Enpololle oli se silti sitä vaikuttavampi. Enpolo oli rakennettu pitkälti puusta ja puoliksi kymmenien pienten saarten päälle. Siihen nähden Durlain oli valtava vastakohta. Suureksi kasvanut kaupunki oli rakennettu valkoisesta marmorista ja korkeimmat tornit tuntuivat hipovan pilviä.
Durlain on kaunis, Niniriel oli henkäissyt jo merellä kaupungin avautuessa näkyviin niemen takaa.
Laskusiltaa laskeutuessa ajatus vain vahvistui. Satamarakennuksetkin olivat kivestä ja arkkitehtuuri oli täynnä haltioille ominaisia suureellisia ja pyöreitä muotoja. Calindra johdatti häntä tottuneesti katuja pitkin palatsia kohti. Hän saattoi antaa rakkaansa viedä ja keskittyä kaikkeen, mitä näki ja haistoi. Enpolo oli ollut tuoksuva sekasotku, mutta Durlain täytti aistit järjestelmällisyydellä ja eri kaupoista kantautuvilla tuoksuilla. Siellä kukaan ei kourinut heitä, humalaisia ei ollut. Ei ainakaan vielä siihen aikaan aamusta. Leipurit täyttelivät kaduille suunnattuja vitriinejä sitä mukaan kun väki osteli aamiaista.
Se oli hänen ensimmäinen alkujaan täysin haltioita varten rakennettu kaupunki, jossa hän vieraili. Saanassa haltiat olivat pieni vähemmistö. Ahjonportissa heitä oli vielä vähemmän. Enpolossa kaikkia rotuja oli ollut valtavasti ja ihmisiä muita enemmän. Durlainissa oli toisin. Se oli haltiakaupunki ja yksi heidän maineikkaista ruhtinaskunnistaan. Mahtavin heti Suldan ja Aelnasin jälkeen.
Suldan suhteen vertailu ei kuitenkaan ole reilua, Calindra muistutti. Se on Alarielin itse itselleen luoma.
Tämä on silti upea…
”Pollina on kasvanut sitten viime käynnin”, Lirandel totesi yllättyneenä.
Kaupungin muurien ulkopuolelle oli rakentunut kuin toinen kaupunki. Puiset ja kiviset rakennukset kertoivat eri tarinaa. Arkkitehtuuri oli erilaista. Uloimpaakin kaupunkia suojasivat korkeat, mutta sisimpää matalammat muurit.
Avaera piti vaikutelmasta. Se loi tilan tuntua, kerroksellisuutta. Pollina oli avannut kotinsa ihmisille. Se sai hänen sydämensä iloitsemaan.
”Heitä on paljon!” Hän myönsi tyytyväisenä. ”Oi, tämä on jotain, mitä olemme kaivanneet. Kaksi rotua, yksi päämäärä. Näettekö!”
Hän osoitti sisempien muurien yli. Puisia rakennuksia oli sielläkin tiheään. Haltiat eivät olleet eristäytyneet ihmisistä kuten Suldassa.
He ratsastivat kaupunkia kohti ja liittyivät lähemmäs päästessään jonon jatkoksi. Väkeä oli paljon liikkeellä, niin ihmisiä kuin haltioitakin. Heidän ratsunsa keräsivät ihailua osakseen matkalla maatilojen lomitse.
Sotilaita näkyi paljon maatiloilla. Heitä ratsasti kaikkialla. Muilta matkalaisilta kolmikko sai kuulla sen johtuvan lähitienoilla havaituista hirviöistä.
Totta puhuen, en tällä hetkellä vielä lainkaan tiedä, minkälainen ruhtinaskunta Kosom on. Se sijaitsee Ealrianin keskeisissä osissa, mutta yksikään tarina ei ole vielä vienyt sinne asti. Jännittävää, antaa ajan näyttää!
Islanti. Mun mielessä Lindessan saari on hyvin pitkälti yhtä kuin Islanti ilman vuoria. Puuton, karun kallioinen ja pirun kaunis! Lindessan kaupunki taasen sijaitsee suojaisassa poukamassa sen itäpuolella.
Vexenvaultin herttuakunta on itseasiassa alussa esiteltyä karttaa tuoreempi tuotos. Se syntyi tarpeesta saada antagonisteja kirjoittaessani tarinoita Ealrianin esihistoriasta. Kaupunki sijaitsi Tinosta länteen, kapean salmen toisella puolella. Se oli rakennettu Keskisten vuorten juurelle ja oli haltioiden kaupungeista suurin.
Saanan vuorenalainen valtakunta, haltioiden herttuakunnista ainoa jäljellä oleva. Sen ovat perustaneet Vaeltajien klaani ja Vexenvaultin pakolaiset piilopaikaksi sotaa varten. Se sijaitsee kaukana Perä-Pohjolan takana, siellä missä talvi ei koskaan pääty, ja vain harva tietää turvallista reittiä tai edes reittiä sinne.
”Nyt Saana-vuori näkyi hänen edessään ensi kertaa sitten kotoa lähdön. Kuluneet vuodet eivät olleet muuttaneet siellä mitään. Maisema oli yhä yhtä jäinen ja valkoinen. Hänelle se soi lohtua. Vaikka hänen elämässään niin paljon oli muuttunut yhä oli jotain, mikä oli pysynyt samanlaisena.”
Inspiraationsa Saana on saanut Käsivarren erämaassa sijaitsevasta, kenties Suomen tunnetuimmasta ja valokuvatuimmasta, Saana-tunturista. Sen suurin eroavaisuus oikean maailman vastineeseensa on, että se on sisältä täysin ontto ja asuttava.
Itäiset vuoret
Tästä alueesta mulla ei vielä ihan kauheasti ole kerrottavaa. Se tulee näyttelemään merkittäviä rooleja Suuren sodan aikana, sen tiedän, mutta se on yhä kovin kartoittamatonta aluetta. Täynnä laaksoja ja kohti taivasta kurkottavia vuoria, syviä solia ja jylhiä maisemia. Tästä alueesta tulee itselleni hyvin vahvasti Alppi-fiilikset mieleen. Toistaiseksi olen sijoittanut vuoristoon kolme valtakuntaa:
Taranis nosti katsettaan ja katseli itää kohti. Hän oli käynyt vain kerran Durnholmissa, mutta muisti reitin kuin eilisen. Hän oli ollut auttamassa vuoren sisäisen valtakunnan sijainnin etsimisessä vuosisatoja aikaisemmin kääpiöiden viimeiseksi turvaksi. Sellainen oli löytynyt Itäreunan, kuten he itäistä vuoristoa nimittivät, pohjoisosista tiettömien taipaleiden takaa. Saman vuoriston reunamilla sijaitsi Velorandis ja vielä etelämpänä Enpolo. Sitä idempänä oli vain vampyyrien vuosituhantinen kaupunki, jossa hänen tietääkseen yksikään ihminen tahi haltia ei ollut ikinä käynyt. Edes kaikki Kahdeksasta eivät olleet käyneet siellä.
”Meillä on pari syvää rotkoa ylitettävänämme. Ne eivät ole meille hidaste vaikka siltoja ei enää olisikaan. Muutoin maasto on aika samanlaista kuin nytkin. Kolmesta neljään päivään niin olemme oikean vuoren juurella”, hän kertoi.
Rotkojen yli he pääsivät Taraniksen taikuudella. Sillat olivat sortuneet hänen viime käyntinsä jälkeen, ne oli rikottu hakuilla. Neljäntenä päivänä he saivat määränpäänsä näkyviin. Se oli hieman muita ympärillään olevia matalampi kolmihuippuinen vuori, jonka eteläpuolella olevaan laaksoon he astuivat.
”Kauankohan täältä kestää Velorandikseen? Toivottavasti ei yhtä kauan kuin Ahjonporttiin”, Feyrond mutisi.
”Heillä on ollut kaksisataakolmekymmentäyksi vuotta aikaa… jos he ovat käyttäneet edes osan vuosista hyvin niin allamme kulkee satojen virstojen mittainen luolien verkosto.”
Laaksossa tuli nopeasti hämärää heidän juostessa sen halki. Aurinko oli yhä korkealla, mutta vuoret ylsivät korkeammalle ja peittivät sen näkyvistä. Heiltä meni puoli tuntia päästä toiselle laidalle. Missään ei näkynyt merkkiäkään kääpiöistä, mutta Taranis oli varma, että he olivat oikeassa paikassa. Yhdeksän kääpiöklaanin ja heidän välissä oli enää kalliota.
”Mitä nyt?” Feyrond kysyi.
”Odotamme yötä. Kuunvalo näyttää oikean kohdan.”
Aldirin luoma linnake, jossa viimeinen, taistelut päättävä taistelu on määrä käydä.
”Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin puusto alkoi harventumaan. Pian sen jälkeen he jättivät metsän taakseen ja tervehtivät ilolla nousevaa aurinkoa. Sumun peittämä laakso odotti heidän alapuolellaan. Sen halki olisi peninkulman mittainen matka edessä kohoaville vuorille ja siellä oli heidän ensimmäinen määränpää. He laskeutuivat laaksoon sen jyrkkää pengertä pitkin. Orit juoksivat kovaa alas ja saavuttivat laakson pohjan kuin tuulispäät. Niin iloisia he viimein olivat päästessään metsästä. Eikä heidän vauhtinsa hidastunut laakson tasaisella ruohotasangolla piiruakaan. He pyyhkäisivät sumun läpi ja pysähtyivät vasta vuoren juurella.
Vuori nousi pystysuorana seinämänä puoli virstaa ylöspäin. Siihen Aldir oli kovertanut kapean polun, niin kapean, että siinä kulkisi vain yksi hevosella tai kaksi jalan rinnakkain. Se mutkitteli ylöspäin ja joka mutkan kohdalla oli laakeampi tasanne, jolle mahtuisi viitisenkymmentä asemiin. Tasanne soisi puolustajille oivat asemat pitkäksi venytettyä valloittajaa vastaan. He ravasivat polut ylös.
Siinä he joutuivat taas pysähtymään, sillä Aldir oli kaivanut kalliotasanteeseen aukon ja jättänyt vain kolme kapeaa kulkuväylää, joita pitkin sen voisi ylittää ja jotka voisi helposti romahduttaa. Sen pohjalla odotti varma kuolema puolen virstan pudotuksen jälkeen.
Tämä on vaikuttava. Valloittamaton! Alariel kehui.”
”Pian Velorandiksen, se tarkoitti kutakuinkin Viimeistä suojaa haltioiden kielellä, ensimmäinen muuri kohosi heidän eteensä. Se oli paksu sekä korkea ja katkaisi koko laakson kahtia. He kulkivat sen kapeasta ja avonaisesta portista ja näkivät Velorandiksen ensi kertaa. Autiokaupunki kylpi aamuauringon valossa. Se oli kolmatta sataa metriä korkea ja rakennettu vuoreen. Muureja ja torneja oli monessa eri tasossa. Monta suurta tykkiä ja muitakin aseita näkyi siellä täällä, heidän vanhan maailmansa perintö. Siinä kaupungissa teknologia kohtasi taikuuden ja kumpikin oli yhdessä voimakkaampi kuin olisi yksin koskaan ollut. Niin kuin hän ja Alariel.”
”Matka kaupungin kaduilla ja aina valtaistuinsaliin oli ollut kuvottava. Velindra oli pidätellyt kyyneleitään. Oawain oli kulkenut kädet puristettuina nyrkkiin. Kadut olivat olleet leveitä ja enimmäkseen autioita. He olivat kulkeneet suuren torin halki, jonka myyntipöydät olivat pursunneet elintarvikkeiden määrästä. Velorandis oli lähes tyhjä asukkaista, mutta täynnä ruokaa. Telttaleiri oli enemmän kuin täynnä ja väki näki nälkää.”
Tästä on kaikkein helpoin kertoa. Tähän on vain viitattu eikä sitä ole koskaan yhdessäkään tarinassa kuvailtua. Kuitenkin, kerta sitä pitää nyt jotenkin kuvailla, niin mieltäisin sen sellaiseksi Draculan linnan asumuksen kaltaiseksi, joka on loistonsa huipulla.
Nyt on ilokseni tullut kirjoitettua kattavat maistiaiset Ealrianin valtakunnista. Se lähti paikkapaikoin jopa hieman rönsyilemään intoutuessani jakamaan maistiaisia teksteistä. Tärkeimmistä valtakunnista ja alueista tulen lähikuukausien aikana kirjoittamaan syväluotaavammat artikkelit, mutta sen tarkempaa julkaisutahtia en tohdi lupailla. Asiaa on paljon, tunteja vain 24 vuorokaudessa ja samalla pitäisi edistää myös niitä tärkeimpiä – itse tarinoita! Loppuun jaan vielä pienen karusellin maisemista, joita olen kuvaillut ja jollaisia Ealrianissakin varmasti on. Kymmenen pistettä sille, joka tunnistaa kaikki paikat!
