Nemarin ja Ninirin erämaaromanssi

Arvioitu lukuaika: 6 minuuttia

”Luin kerran, että Vaeltajilla… teillä erämaan samoajilla ei olisi tapoja. Että olisitte töykeitä ja röyhkeitä. Silti sinä olet aikamoinen herrasmies. Tiesitkö sitä, Nemar?”

Ninir Nemarille
Nemar Kartantekijä on viettänyt seitsemäntoista vuotta vältellen muiden ongelmia. Yksi vahingossa kuultu keskustelu tekee siitä lopun.

Pohjoisen erämaassa liikkuu miehiä, jotka etsivät kahta paennutta haltianaista. Palkkio on suuri. Nemar päättää löytää naiset ensin, auttaa heidät turvaan ja jatkaa sitten yksin, kuten aina ennenkin.

Ninir ja Niniriel Harmaa eivät ole oppineet luottamaan tuntemattomien lupauksiin. Heidän sukunsa nimi sulkee ovia, ja takaa-ajajat tuntevat pohjoisen kylät paremmin kuin armoa. Erämaassa apua saa kuitenkin jokainen, joka sitä kysyy, eikä Nemar tohdi kieltäytyä Ninirin varovaisen hymyn edessä.

Talven kiristyessä matka muuttuu vaarallisemmaksi. Ninir kantaa salaisuutta, jonka paljastaminen saattaa viedä haltiat uuden sodan partaalle.
Kun takaa-ajajat saavuttavat heidät, Nemarin on muistettava, millainen mies hän oli ennen yksinäisiä vaellusvuosiaan.

Hän on luvannut viedä Ninirin turvaan. Lupauksen pitäminen saattaa kuitenkin vaatia teon, mistä Ealrianin laki rankaisee kuolemalla.

Ja ensimmäistä kertaa vuosiin hänellä olisi syy elää.

Nemarin ja Ninirin erämaaromanssi alkaa elämästä, joka on näennäisesti jo löytänyt muotonsa. Nemar on vuosia vaeltanut Ealrianin pohjoisissa erämaissa, metsästänyt ruokansa, piirtänyt karttoja ja päättänyt itse seuraavan päivän suunnasta. Hän tuntee yksinäisyyden käytännöt ja arvostaa vapautta, joka niihin liittyy. Silti hänen riippumattomuutensa taustalla vaikuttaa aikaisempi sota. Haltioiden sisällissodasta selvinnyt haltia on opetellut elämään kaukana muista, osittain siksi, ettei ole osannut käsitellä kaikkea kokemaansa. Kohtaaminen kahden vainotun sisaruksen kanssa rikkoo tämän turvalliseksi muodostuneen järjestyksen.

Erämaaromanssi on pohjimmiltaan romanttinen seikkailukertomus, mutta sen rakkaustarina rakentuu huomattavan synkkien aiheiden ympärille. Teoksen keskiössä on kysymys siitä, kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään rakkaansa puolesta ja millaisia seurauksia hänen valinnoillaan voi olla. Sen kokoava ajatus on mielestäni se, että rakkaus voi antaa voimaa selviytyä mahdottomaltakin tuntuvista vastoinkäymisistä, mutta se voi myös pakottaa tekemään ratkaisuja, joiden seurauksia joutuu kantamaan loppuelämänsä.

Nemar samoaa poluttomia erämaita väistäen taitavasti satunnaiset vastaantulijat. Eräänä päivänä hän kuulee haltioiden etsivän kahta naista. Miesten puhe paljastaa, että etsintää ohjaa palkkio ja että löydetyille tuskin olisi luvassa mitään hyvää. Nemar voisi jatkaa matkaansa ja pysyä ulkopuolisena, mutta hänen omatuntonsa ei salli moista. Päätös on kertomuksen varsinainen liikkeellepaneva teko. Ennen suuria valoja tai lupauksia hän tekee pienen, konkreettisen valinnan puuttua tilanteeseen, jota kukaan ei ole määrännyt hänen vastuulleen.
Ninir ja Niniriel Harmaa saapuvat hänen elämäänsä vailla syytä luottaa tuntemattomaan auttajaan. Sisarusten suku kantaa Vexenvaultiin liittyvää leimaa, vaikka heidän oma perheensä ei ole yksinkertaisesti sama asia kuin valtakunnan aikaisempi valta. Nilorianin vastustus ja Harmaan suvun myöhempi kohtelu osoittavat, kuinka helposti historiallinen syyllisyys muuttuu kollektiiviseksi tuomioksi. Heidän menneisyytensä on täynnä pakenemista ja riippuvuutta toisten hyväntahtoisuudesta. Siksi Nemarin tarjoama suoja ei heti merkitse turvallisuutta heidän mielessään. Luottamuksen on synnyttävä siitä, miten hän toimii myös tilanteissa, joissa voisi vaatia vastinetta.
Sisarukset eivät reagoi uuteen tilanteeseen samalla tavalla. Ninirissä on varovaista lämpöä ja halua uskoa parempaan, kun taas Niniriel suojelee itseään ja siskoaan terävämmin. Ero ei tee kummastakaan toista oikeammassa olevaa. He ovat oppineet selviytymään samoista oloista eri keinoin, ja heidän läheisyytensä sisältää sekä turvaa että pelkoa erilleen joutumisesta. Ninirin ja Nemarin lähentyminen muuttaa siksi väistämättä myös sisarusten välistä tasapainoa.

Nemarin ja Ninirin suhde kasvaa käytännön huolenpidosta. Teltta, lepo, lämpö ja ruoka ovat aluksi arvokkaampia kuin suuret lupaukset. Nemar ei hyväksy ajatusta siitä, että Ninirin pitäisi maksaa avusta luopumalla arvokkaasta muistostaan ja kieltäytyy maksuna tarjotusta sormuksesta.
Mielen välityksellä syntyvä läheisyys tekee suhteesta hyvin välittömän. Ninirin kokema väkivalta on jättänyt jälkiä sekä ruumiiseen että mieleen. Erityisen raskas on menetys, joka liittyy hänen toiveeseensa äitiydestä. Kertomuksen romanttinen toivo rakentuu tämän historian tunnustamiselle, ei sen nopealle syrjäyttämiselle. Kaiken keskellä hän toivoo oikeutta, mutta pelkää sen hintaa. Ealrianin haltioiden tappamiseen liittyvä kellojen laki tekee kostosta ja puolustautumisesta myös hengenvaarallisen kysymyksen tekijälle itselleen. Lain tarkoitus on estää haltioita surmaamasta toisiaan, mutta sen olemassaolo ei ole estänyt julmuutta pohjoisessa. Siellä haltiat ovat oppineet teettämään väkivallan ihmisillä ja todellinen valta kätkeytyy lain kirjaimen taakse.

Teos laajenee vähitellen kahden haltian välisestä romanssista kertomukseksi järjestelmällisestä hyväksikäytöstä. Hauenleuanlahden kylät eivät ole vain yksittäisen roiston piilopaikka. Niissä paikallisen vallan nimet ja tehtävät antavat väkivallalle näennäisen hyväksyttävyyden. Rauhanpalvelijoiksi kutsuttujen miesten toiminta paljastaa, kuinka vähän arvonimi kertoo siitä, palveleeko ihminen todella rauhaa. Etelästä katsottuna syrjäinen alue on saanut elää omien käytäntöjensä varassa. Juuri tämä etäisyys on mahdollistanut sen, että muiden suojaksi tarkoitetut lait voivat olla uhreille lähes hyödyttömiä.

Ninirin joutuminen uudelleen vangiksi muuttaa kertomuksen suunnan. Nemarin on palattava siihen osaan itseään, jonka hän oli pitkän vaelluksensa aikana jättänyt syrjään. Sodan veteraani ja entinen komentaja joutuu kokoamaan entisiä kumppaneitaan ja alaisiaan yhteiseen tehtävään. Hän ei voi ratkaista tilannetta yksin, eikä rakkauden voimakkuus korvaa suunnittelun tarvetta. Samalla hän joutuu kohtaamaan Ninirielin kanssa syntyneet ristiriidat. Heidän on tunnustettava pelkonsa ja virheensä voidakseen toimia sen yhden hyväksi, josta on tullut heille kummallekin tärkeä.
Vanhan sotilastoverin, Lyran mukaan tuleminen osoittaa, etteivät menneisyyden siteet ole Nemarilta kokonaan kadonneet. Pelastusoperaatio rakentuu harhautuksille ja jaetulle vastuulle. Osa joukoista suuntautuu Alaleukaan, kun Nemarin varsinainen tavoite on Yläleuassa. Tarkoitus on ohjata vihollisen huomiota pois oikeasta iskusta. Suunnitelma käyttää hyväksi sekä maaston tuntemusta että ymmärrystä siitä, mitä vastapuoli odottaa näkevänsä. Nemar antaa alaisilleen tehtävät ja joutuu sen jälkeen luottamaan heidän harkintaansa. Kertomus näyttää näin johtajuuden käytännöllisen puolen: onnistunut käsky ei ole pelkkä tahdonilmaus, vaan riittävän selkeä pohja toimia myös kaukana käskyn antajasta.

Calindran ja Talionin osallistuminen sitoo paikallisen pelastusretken laajempaan Ealrianin kokonaisuuteen. Heidän apunsa on ratkaisevaa, mutta heidän omat syynsä eivät avaudu Nemarille kokonaan. Etenkin Calindra kertoo vain osan tietämästään ja ohjaa tapahtumia määrätietoisesti seuraavaa vaihetta kohti. Nemarin on arvioitava, voiko hän luottaa johonkuhun, joka on auttanut heitä, mutta pidättää silti tietoa. Tämä jännite tuo seikkailuun tulevan sodan varjon. Ninirin pelastaminen on hänelle koko maailma, vaikka toisille sama tehtävä liittyy myös paljon pidempään valmisteluun.
Ninirielin osuus isosiskonsa pelastamisessa on aktiivinen ja vaarallinen. Hän ei jää odottamaan sitä, että muut palauttaisivat hänelle siskon, vaan osallistuu suunnitelman toteuttamiseen Nemarin rinnalla. Hänen ja Nemarin käyttämä valeasu sekä vihollisen keskelle astuminen muuttavat heidät hetkeksi rooleiksi, joiden on kestettävä ulkopuolinen katse. Taikuus auttaa, mutta kylien suojaukset rajoittavat sitä. Portaali ei ratkaise kaikkea, eikä vie heitä suoraan turvaan. Tilanteen ymmärtäminen, yhteinen ajoitus ja kyky pitää kiinni suunnitelmasta ovat yhtä tärkeitä kuin kasvaneet voimat. Niistäkin huolimatta voitolle jää kallis hinta.


Ninir pelastuu, mutta Nemarin kello käynnistyy.
Calindra näyttää heille suunnan kauas pohjoiseen. Sinne he matkaavat laivalla hyisten vuonojen ohi ja lopulta Susirajan majatalossa tapahtuva kohtaaminen kokoaa teoksen tärkeimmät kysymykset yhteen. Firallonin reaktio Nemarin tikittävään kelloon näyttää, kuinka helposti lain ulkoinen merkki voi peittää teon taustan. Aldirin ja Alarielin läsnäolo muuttaa tilanteen keskusteluksi koko järjestelmän toimivuudesta. Nemar uskaltaa syyttää myös maailmaa, joka on kääntänyt selkänsä Harmaan suvulle. Jumalten on kuultava tapahtumat niiden haltioiden näkökulmasta, jotka ovat joutuneet elämään lain suojan ulkopuolella. Hän ei anna tuomitsemisen perustuvan vain siihen, mitä voimakkaimmat ovat ennestään tienneet.

Loppuratkaisussa Nemarin kello lakkaa tikittämästä, mutta tapahtumia ei vain pyyhitä pois. Karkotus ohjaa hänet ja Ninirin alueelle, josta on tuleva heidän oma valtakuntansa. Se tarjoaa mahdollisuuden rauhaan samalla, kun heidän julkinen asemansa jää vaikeaksi. Saanan valtakunnan synty kytkee romanssin Ealrianin tulevaisuuteen: paikasta, minne muiden epäluulo työntää heidät, tulee myöhemmin kasvamaan merkittävä turva. Aldirin puhe tulevasta sodasta antaa Nemarin sotilastaustalle uuden tehtävän, mutta teos päättyy ennen sen toteutumista. Hän lupaa palvella, vaikka ei vielä näe kaikkia lupauksensa seurauksia.

Koko tarina kytkeytyy yhden vuosikausia sitten kirjoittamani kohtauksen ympärille. Tuo kohtaus taas kietoutuu yhteen deeppiin dialoginpätkään:

Ninir puristi silmänsä kiinni. Hän ei kyennyt käymään läpi jo kokemaansa taas uudestaan. 
“Kerro minulle, seppä… mitä sinä olisit tehnyt? Olisitko kääntänyt selkäsi ja sulkenut silmäsi sorrolta ja kauheilta rikoksilta, jos ne olisivat kohdistuneet rakkaimpaasi? Tai kehen tahansa? Minä en voinut kääntää katsettani, enkä minä kadu tekemääni”, Nemar sanoi tylysti.
“Olisin varmasti tehnyt saman kuin sinä, ellen enemmänkin”, mies myönsi vakavana. “Pyydän anteeksi, että maailma käänsi selkänsä Harmaan suvulle, Ninir Harmaa.”

 “Missä sinä olit?” Nemar kysyi.
“Kirjastossa. Lähdin tänne heti kuultuani”, Calindra vastasi. 
“Miksi?” Niniriel kysyi yllättyneenä. “Miksi sinä meistä välität?”
“Sillä ei ole väliä.”
Nemar naurahti. Pian sillä olisi. Hän kaatoi itselleen viiniä. 
“Minua on valtaosa elämästäni kohdeltu kuin kapista piskiä. Missä sinä silloin olit? Miksi sinä nyt välittäisit?” Niniriel tiuskaisi silmät raivosta roihuten. 
Calindra katsoi nuorta naista kylmästi. 
“Ja mikä saa sinut luulemaan, että ansaitsisit kuulla totuuden?” Hän kysyi äänellä, joka nosti Nemarin mieleen Ninirin jäiset sanat heidän kohdattua.
Nemarista ne olivat olleet kuin ennen aikojaan iskenyt talvimyrsky. Calindran sävyn rinnalla ne tuntuivat keskikesän auringonpaisteelta. 
“Koska sinä tulit. Sinua kiinnostaa nyt. Miksi ei aikaisemmin? Mikä muuttui?” Niniriel vastasi raivoissaan. 
Nemar siemaili viiniä hymy huulillaan. Hän ei tiennyt, mihin keskustelu oli johtamassa. Silti jokin aavistus kertoi, että hän tulisi kuulemaan jotain mielenkiintoista. Sitä hän ei tiennyt, kumman naisen suusta se tulisi. 
“Minä tunsin Nilorianin, tunsin hänet hyvin. Hän oli hyvä mies ja pidin häntä ystävänäni. Kun Vexenvaultin uhka ensi kertaa sortui, kaikki eivät kuitenkaan nähneet sitä niin. Tarjosin apuani kansasi rippeille jo ennen syntymääsi. He kieltäytyivät siitä. Vähän sen jälkeen kadotin jäljet vuosikymmeniksi ja samaan aikaan minulla oli… muut asiat vaativat huomiotani”, Calindra kertoi vakavana. 
Luotatko sinä häneen? Niniriel kysyi Nemarilta. 
Luotan, että hän haluaa auttaa ja että hänestä on apua. Olen kuitenkin itse huomannut ja muilta kuullut, ettei hän ikinä paljasta todellisia motiivejaan, Nemar vastasi.
Niniriel nyökkäsi vakavana. Miehen sanaan hän luotti. Heidän äsken jakamansa nautinnon jälkeen hän luotti häneen entistä enemmän. 
“Et auta meitä vain isoisäni takia”, hän kuiskasi katsoen Calindraa silmät roihuten.
“En”, hän myönsi. “Hänessä asui mahtava voima. Hän oli voimakkaimpia koskaan tapaamiani haltioita. Kuningatar Naelwynia voimakkaampi. Ne kyvyt hyppäsivät hänen lapsensa yli, mutta heräsivät jälleen sinussa ja siskossasi. Voimakkaina, sen näkee heti, Liekkisilmä. Sinä olet tuli, joten siskosi on oleva jää. Ehkä olette Nilorianin vertaisia, ehkä häntäkin voimakkaampia.”
“Mitä sinä haluat meistä?”
“Haluaisin teidän pysyvän elossa.”
“Tuo ei ole mikään vastaus”, Niniriel tiuskaisi.
“Silti minä haluan sitä. Enempää kumpikaan teistä ei ansaitse tietää.”

 

Sukella syvemmälle

Tällä sivulla mainitut

Näillä sivuilla viitataan tähän