Ninir

Arvioitu lukuaika: 11 minuuttia

“Ninir ja Niniriel? Ei ollut vanhemmillanne liikaa mielikuvitusta.”

Nemar

 Ninir Harmaa on pohjoisessa kasvanut haltianainen, jonka elämässä kodin, rakkauden ja oman päätösvallan arvo on opittu niiden menettämisen uhasta. Hän kaipaa rauhallista elämää läheistensä kanssa, mutta ei ole siksi vailla rohkeutta tai omaa tahtoa. Hän uskaltaa lähteä, pyytää apua, lähestyä rakastamaansa ihmistä ja puolustaa sitä tulevaisuutta, jonka tahtoo itselleen. Hänen tarinansa ulottuu vainotun suvun nuoruudesta valtakunnan rakentamiseen ja maailmaan avautuvaan uuteen elämänvaiheeseen.

Henkilönä

 Niniriä on helppo pitää kaksosista harkitsevampana. Niniriel reagoi usein nopeasti ja näkyvästi, kun taas Ninir yrittää hillitä tilannetta ennen kuin siitä tulee vaarallinen. Ero ei kuitenkaan tarkoita, että toisella olisi tunteita ja toisella vain järkeä. Ninir tuntee voimakkaasti, mutta hänellä on kokemusta siitä, mitä tunteiden paljastaminen väärälle ihmiselle voi maksaa. Hänen rauhallisuutensa sisältää sekä luontaista harkintaa että opittua varovaisuutta. Hän voi vaikuttaa tyyneeltä silloinkin, kun suojelee itseään tai sisartaan.


Ninirin suhde omaan ruumiiseensa ja tulevaisuuteensa on kipeä. Hänellä on toiveita, joiden toteutumisen muut ovat yrittäneet tehdä mahdottomaksi. Erityisen tärkeää hänelle on mahdollisuus perheeseen ja äitiyteen. Tätä toivetta ei kuitenkaan voi pitää hänen koko olemuksenaan. Hän on myös rakastava sisar, tiedonhaluinen lukija, kumppani ja myöhemmin hallitsija. Hänen elämänsä arvo ei rajoitu siihen, pystyykö hän saamaan lapsia, vaikka menetys tuntuu hänessä itsessään syvästi.

Kirjat ovat Ninirille tärkeä yhteys maailmaan, jota ei voi tuntea pelkän oman kotiseudun perusteella. Hän lukee mielellään ja suhtautuu tietoon uteliaasti. Hanahtarin kirjastoon liittyy hänen mielessään sekä muistoja että toiveita paremmasta elämästä. Lukeminen ei kuitenkaan nosta häntä arjen yläpuolelle: hän tietää, ettei oppineisuus itsessään estä ennakkoluuloja. Tiedon arvostaminen ja oppineiden erehtyväisyys mahtuvat hänen kokemuksessaan samaan maailmaan.

Ninirin vahvuus on kyvyssä rakentaa elämää uudelleen ilman, että menetysten täytyisi ensin lakata olemasta. Hän pystyy rakastamaan, vaikka on kokenut väkivaltaa, ja iloitsemaan laajenevasta perheestä, vaikka kaikki hänen omat haaveensa eivät toteudu alkuperäisessä muodossaan. Hänen historiansa ei ole suoraviivainen paranemiskertomus. Siihen kuuluu uusiutuvia pettymyksiä ja vaikeita eroja. Hänen toivonsa näkyy siinä, että niiden keskelle syntyy edelleen asioita, joita hän tahtoo tehdä ja ihmisiä, joiden kanssa elää.

Harmaan nimi seuraa Niniriä ennen kuin muut tuntevat häntä itseään. Hän joutuu kantamaan käsityksiä esi-isänsä teoista ja koko suvun luonteesta, vaikka ei ole voinut vaikuttaa niihin. Siksi hänelle on merkityksellistä, kun joku kysyy, mitä hän itse on kokenut tai haluaa. Toisen aidossa kiinnostuksessa on mahdollisuus päästä pois peritystä kertomuksesta. Ninir ei silti lakkaa kuulumasta sukuunsa. Hän etsii elämää, jossa hänen nimensä ei määrää etukäteen, mitä hänelle saa tehdä.

Suhde Ninirieliin on hänen elämänsä varhaisin ja syvin jatkuvuus. Sisaret tuntevat toisensa tavalla, jota myöhemmät läheiset eivät voi kokonaan korvata. Heidän kiintymyksensä sisältää turvaa, huolta, ristiriitoja ja toisinaan vääränlaiseksi muuttuvaa suojelua. Ninir ei aina kerro sisarelleen kaikkea eikä luota tämän kykyyn kestää jokaista totuutta vahingoittamatta itseään. Rakkauden rinnalla on siis myös valtaa: hän saattaa ratkaista, mitä toinen saa tietää, koska pelkää tämän tekevän tiedolla jotakin peruuttamatonta.

Nemar tuo Ninirin elämään uudenlaisen läheisyyden mahdollisuuden. Suhde ei synny vain siitä, että mies auttaa häntä. Ninir itse lähestyy, tunnustelee vastakaikua ja tekee tunteensa tiettäviksi. Hän haluaa tulla kohdatuksi rakastettavana naisena eikä ainoastaan suojelua tarvitsevana pakolaisena. Mieliyhteys tekee keskinäisestä avautumisesta poikkeuksellisen välitöntä, mutta se ei poista arkuutta tai häpeää. Hänen on silti uskallettava näyttää sellaisiakin kokemuksia, joiden hän pelkää muuttavan toisen tunteet.


Myöhemmissä vaiheissa hänen läheisiinsä lukeutuvat myös Malika ja tämän Nemarin kanssa saamansa pojat sekä Nilorean-isä.

Ninirille turvallisuus merkitsee mahdollisuutta elää ilman, että jokainen seuraava kohtaaminen on arvioitava väkivallan uhkana. Saanassa tällainen henkilökohtainen toive saa yhteisöllisen muodon. Hänestä tulee yksi niistä, joiden vastuulla on tarjota toisille paikka aloittaa uudelleen. Valtakunta ei ole hänelle vain kartalle rajattu alue tai suvun arvonimi. Se on koti, jossa vainotut voivat saada suojaa. Samalla sen säilyttäminen vaatii päätöksiä, jotka eivät aina tunnu auttamiselta niiden silmissä, jotka jäävät ulkopuolelle.

Hallitsijana Ninir ei katoa suuren sotilaallisen suunnitelman taakse. Hän kykenee kysymään siviileistä silloin, kun muut puhuvat hyökkäyksistä ja viholliselle aiheutettavasta kauhusta. Kysymys sopii hänen elämänkokemukseensa: hän tietää, millaista on olla ihminen, jonka kohtalosta aseistetut toimijat päättävät. Hän ei vastusta puolustautumista tai kuvittele kaikkien vaarojen ratkeavan lempeydellä. Hän tahtoo kuitenkin tietää, mitä tapahtuu niille, jotka eivät itse johda sotaa eivätkä pysty poistumaan sen tieltä omin voimin.

Ninirin uskollisuus ei ole sama asia kuin täydellinen tieto. Hän elää pitkiä aikoja erossa sisarestaan ja joutuu tulkitsemaan niukkoja viestejä sekä ristiriitaisia kertomuksia. Hän voi luottaa Ninirielin luonteeseen ymmärtämättä tämän tekoja. Toisaalta hän osaa myös pitää itsellään salaisuuden, jonka paljastaminen ei kuulu hänelle. Hänen suhteensa läheisiin joutuvat näin koetukselle sekä tiedon puutteen että sen säilyttämisen vuoksi. Perhe ei tarjoa automaattista pääsyä kaikkeen, mitä toinen tekee.

Herttuattaren asema ei tukahduta Ninirin välittömyyttä. Sisaren näkeminen pitkän eron jälkeen voi saada hänet unohtamaan muodollisuudet kokonaan. Hän osaa iloita avoimesti, itkeä toisen puolesta ja olla ylpeä tämän saavutuksista. Hän ei tarvitse jatkuvasti omaa näkyvyyttä voidakseen tuntea elämänsä merkitykselliseksi. Silti hänellä on oma suuntansa. Myöhemmässä elämässä matka ja tuntematon maailma alkavat vetää puoleensa naista, joka nuorena etsi ennen kaikkea paikkaa, jossa voisi pysyä turvassa.

“Nämä kuukaudet ovat olleet elämäni parasta aikaa. Sinä toit isämme elämäämme, Riel. Olet tehnyt niin paljon hyvää. Kiitos siitä.”

Ninir

Historia

Sisältää juonipaljastuksia.

Ninir syntyy Harmaan sukuun yhdessä kaksoissisarensa Ninirielin kanssa. Hänen varhaista elämäänsä määrittää suvun maine: Nilorean Harmaaksi tunnetun esi-isän vaiheista on muodostunut kertomus, jonka seuraukset ulottuvat jälkeläisiin. Sisaret pitävät häntä isoisänään ja joutuvat elämään sukulaisuuden aiheuttaman epäluulon kanssa kauan ennen kuin tuntevat todellisen syntyperänsä. Etelässä Harmaita kartetaan, eikä pohjoinenkaan tarjoa pysyvää turvaa. Perheen on etsittävä paikkaa, jossa tavallinen elämä olisi ylipäätään mahdollinen.

Nuoruudessaan Ninir viettää kasvattivanhempiensa kanssa vuoden Hanahtarin kirjaston yhteydessä. Jumalatar kohtelee perhettä hyvin, mutta muiden haltioiden ylenkatse tekee jäämisestä vaikeaa ja pohjoiseen paluusta helpompaa. Ninirille jää kokemus siitä, että turvallinen rakennus ja hyväntahtoinen suojelija eivät yksin riitä, jos ympäröivä yhteisö torjuu tulijan. Muisto kirjastosta säilyy silti tärkeänä. Myöhemmin hän palaa ajatuksissaan siihen paikkana, jonne pakeneminen voisi avata toisenlaisen tulevaisuuden.
Pohjolassa sisarten koti on Yläleuassa Hauenleuanlahden seudulla. Heidän kasvattivanhempansa yrittävät rakentaa toimeentuloa ja pitää perheen elämässä kiinni. Alueen valtasuhteet kuitenkin kääntyvät Harmaan sukua vastaan. Naisia alistetaan Vexenvaultin perintöä jatkavien miesten vallan alle ja suvun miehiä joutuu orjuuteen. Sisarten vanhempien kuoltua heidän keskinäinen siteensä korostuu entisestään. Heillä ei ole samanlaista suojaavaa yhteisöä kuin niillä, joiden syntyperää paikallinen valta arvostaa.

Ninirin taikuus herää hänen ollessaan noin neljänkymmenen vuoden ikäinen. Sen herääminen ei tuo vapautta, vaan tekee hänestä entistä halutumman vallankäytön kohteen. Hänen kohtunsa poistetaan väkivalloin, ja häneen painetaan omistamista osoittava merkki taikuutta vastustavalla metallilla. Vammat ulottuvat ruumiillista kipua pidemmälle: häneltä yritetään riistää oikeus sekä omaan tulevaisuuteen että siihen, millaisena muut hänet näkevät. Arpien tavallinen parantaminen ei onnistu, joten hän kätkee ne illuusion alle.
Ninir suojelee Ninirieliä totuudelta muokkaamalla tämän muistoja. Sisar saa uskoa tietävänsä pakkoavioliiton uhasta, mutta ei tunne kaikkea tapahtunutta. Ninir pelkää tämän ryhtyvän kostoon, surmaavan haltioita ja joutuvan kellon kirouksen valtaan. Ratkaisussa on aitoa suojelunhalua, mutta se vie Ninirieliltä myös mahdollisuuden tuntea sisarensa elämää sellaisena kuin se on. Ninir jää itse kantamaan tapahtumien lisäksi tietoa siitä, ettei heidän yhteinen muistinsa enää vastaa hänen omaansa.

Lopulta sisaret pakenevat pohjoisesta. Ninir on rukoillut Hanahtaria ja Alarielia, ja hänen toiveensa on päästä takaisin kirjaston suojiin. Pakomatka onnistuu taikuuden avulla, mutta erämaassa he ovat huonosti varustautuneita. Kostea leiri ja kokemattomuus tekevät tilanteesta vaikean. Nemar kohtaa heidät ja huomaa pian, etteivät nämä ole tavallisia matkailijoita. Ninir pyytää mieheltä apua ja tarjoaa maksuksi harmaalla timantilla koristettua sormusta, mutta tämä ei ota sitä vastaan.
Ensimmäinen kohtaaminen ei ole kitkaton pelastajan ja kiitollisten pakolaisten tapaaminen. Nemarin puheessa kuuluu ennakkoluuloja, ja Niniriel suhtautuu mieheen uhkaavasti. Kun yhteenotto johtaa vammaan, Ninir rauhoittaa tilanteen ja parantaa Nemarin. Hän käyttää näin omaa voimaansa auttamiseen hetkellä, jolloin epäluulo voisi katkaista heidän yhteytensä. Matkan jatkuminen yhdessä edellyttää kuitenkin enemmän kuin sovinnon elettä: heidän on ymmärrettävä, mistä toistensa varovaisuus ja vihamielisyys kumpuavat.

Ninir paljastaa Nemarille kokemansa väkivallan ja omistusmerkin. Hän vaatii miestä olemaan kertomatta asiasta Ninirielille. Nemar joutuu näin keskelle sisarten välistä salaisuutta jo ennen kuin tuntee heitä kunnolla. Hän lupaa tavoitella oikeutta, vaikka sitä pitäisi vaatia jumalilta. Ninir näkee miehessä mahdollisuuden luottamukseen, joka ei edellytä hänen menneisyytensä kaunistamista. Samalla hänen on uskallettava uskoa, ettei totuus tee häntä toisen silmissä vähemmän rakastettavaksi. Heidän välilleen syttyy rakkaus nopeasti. Mieliyhteys antaa heille mahdollisuuden jakaa enemmän kuin muutaman päivän tuttavuus tavallisesti sallisi. Ninir ei vain odota miehen aloitetta, vaan lähestyy tätä itse ja tekee kiintymyksensä näkyväksi. Nemarin epävarmuus liittyy sekä heidän taustojensa eroon että siihen, miten voisi osoittaa halua naiselle, jota miehet ovat vahingoittaneet. Ninir tahtoo kuitenkin itse päättää myös rakastumisestaan. Varovaisuus ei saa viedä häneltä sitä vapautta, jonka hän on juuri yrittänyt saada takaisin.
Lapsettomuuden paljastaminen on Ninirille erityisen vaikeaa. Äitiys on ollut hänelle tärkeä haave, ja hän pelkää menetyksen merkitsevän samalla sitä, ettei voisi tarjota Nemarille tämän toivomaa elämää. Nemar vastaa olevansa valmis elämään ilman isyyttä, jos heidän yhteinen onnensa sitä merkitsee. Vastaus ei peruuta Ninirin kokemaa vääryyttä, mutta antaa hänelle tärkeän vakuutuksen: hän ei ole rakkauden arvoinen vain sen perusteella, mitä voisi toiselle antaa.
Turva jää kuitenkin lyhyeksi. Matkan aikana Vaernirin petos johtaa Ninirin joutumiseen jälleen vainoojiensa käsiin. Hänet viedään takaisin Hauenleukaan, missä huumaaminen ja seksuaalinen väkivalta murentavat hänen mahdollisuuksiaan toimia tai luottaa havaintoihinsa. Hänen kokemaansa ei voi erottaa alueen järjestelmästä: kyse ei ole vain yhden miehen julmuudesta, vaan vallasta, joka pitää hänen kaltaistaan naista omistettavana. Samaan aikaan Nemar kokoaa joukkoja hänen ja muiden alistettujen vapauttamiseksi.

Pelastus ei Ninirin näkökulmasta ala heti turvallisuuden tunteena. Kun Nemar viimein tulee hänen luokseen, hän ei voi luottaa siihen, että näkee todella tutun miehen eikä uuden harhan tai naamioituneen hyväksikäyttäjän. Nemar avaa mielensä hänelle kokonaan, myös omasta suojautumisestaan luopuen. Ninir pääsee tarkistamaan, kuka hänen edessään on ja mitä tämä on tehnyt. Tunnistaminen palauttaa heidän välilleen yhteyden, jota pelkät sanat eivät siinä tilanteessa olisi kyenneet rakentamaan.
Calindra ja Talion osallistuvat pelastamiseen ja toipumisen mahdollistamiseen. Talionin antama voima auttaa Niniriä selviytymään häneen käytetyn huumeen vaikutuksesta. Ruumis ei kuitenkaan ole hänen ainoa haavoittunut osansa. Myöhemmin läheinen kosketus voi yhä herättää pelkoa, vaikka koskettaja olisi hänen siskonsa tai Nemar. Mies pysähtyy hänen reaktioonsa eikä vaadi häntä todistamaan kiintymystään. Tämä antaa hänen edetä omaan tahtiinsa. Vapautuminen alkaa näin vähitellen merkitä myös oikeutta sanoa, mitä hän kestää ja mitä ei.

Ninirin vankeuden aikana Nemar ja Niniriel ovat lähentyneet myös ruumiillisesti. Niniriel on tullut raskaaksi tarkoituksenaan antaa sisarelleen lapsi, jota tämä ei itse voi synnyttää. Ninir saa tietää tapahtuneesta ja sen taustalla olevista ajatuksista muistojen kautta. Hän ei suhtaudu asiaan vain petoksena tai vaadi sisarta poistumaan heidän elämästään. Hän tunnistaa tämän yrityksen vastata hänen menetykseensä. Uutinen avaa hetkeksi tulevaisuuden, jossa hän ja Nemar voisivat kasvattaa lasta yhdessä.
Pelastuneiden on samalla päätettävä, minne he menevät. Calindra osoittaa mahdollisuuden rakentaa Saanaan suojatun valtakunnan, josta voisi myöhemmin tulla tärkeä osa Ealrianin puolustusta. Ninir hyväksyy suunnan, vaikka paluu kauas pohjoiseen liittyy myös kipeisiin muistoihin. Tarkoitus ei ole jatkaa heidän alistajiensa yhteiskuntaa uudessa paikassa. Mukaan otetaan niitä, jotka tarvitsevat turvaa, ja kodista pyritään tekemään jotakin muuta kuin se järjestys, jota he ovat paenneet.
Susirajassa Ninir ja Nemar kohtaavat Alarielin ja Aldirin, jotka ovat aluksi salanneet olemuksensa. Jumalten kanssa käytävä keskustelu tuo esiin Harmaan suvun kohtelun ja sen, etteivät korkeammat voimat ole suojelleet heitä ajoissa. Alarielin osuus myös Ninirin rukouksen kuulemisessa tulee näkyviin. Nemarin saama kello häviää, mutta heidän tiensä kulkee silti pohjoiseen. Ninir saa kuulla lupauksen tulevasta arvonpalautuksesta, vaikka se ei korvaa hänen jo kokemiaan menetyksiä.
Saanan perustaminen antaa Ninirille, Nemarille ja Ninirielille mahdollisuuden rakentaa pysyvä koti. Vuoren suojiin syntyvä valtakunta kokoaa yhteen haltioita ja ihmisiä, joiden aikaisempi elämä on katkennut sodan, vainon ja väkivallan vuoksi. Niniristä tulee sen herttuatar, mutta arvonimen taustalla säilyy muisto omasta pakomatkasta. Turvan ei tarvitse enää riippua siitä, hyväksyykö joku vieras hänet tilapäisesti leiriinsä. Hän on nyt itse mukana päättämässä paikasta, missä toiset voivat aloittaa uudelleen.

Toive yhteisestä lapsesta ei kuitenkaan toteudu Ninirielin kautta. Keskenmenot seuraavat toisiaan, ja perheen menneisyyteen kietoutuva kirous estää sisarten jälkeläisiin kohdistuneiden toiveiden toteutumista. Ninirin ruumiillinen vamma ja suvulle langetettu kirous ovat erillisiä mutta samaan tulevaisuuteen osuvia menetyksiä. Ninirielin uhraus ei pysty muuttamaan niitä onnelliseksi lopuksi. Sisarten on elettävä myös sen kanssa, että rakkaudesta tehty yritys on tuonut heidän elämäänsä lisää surua.

Saanan arkeen syntyy silti muutakin kuin menetysten muistamista. Hanahtarilta saadut kirjat ja kääröt kasvattavat valtakunnan tietovarantoa, ja Ninir tarttuu niihin innokkaasti. Lukeminen on hänelle oma tapa olla maailmassa silloinkin, kun elämä on maantieteellisesti eristyksissä. Hänen kiinnostuksensa vaikuttaa myös Ninirielin opiskeluun ja ajatuksiin. Sisaret voivat jakaa kodin sekä tiedonhalun, vaikka heidän tulevaisuuden tarpeensa alkavat vähitellen erota toisistaan. Niniriel lähtee lopulta etsimään omaa elämäänsä etelämpää. Ninir ei yritä estää häntä, vaikka yhteinen arki katkeaa. Lähtö erottaa heidän elämäntehtävänsä selvemmin kuin aiemmat erot: toinen jää Saanan hallitsijaksi, toinen alkaa rakentaa asemaansa aivan muualla. Ninir joutuu luopumaan ajatuksesta, että sisaren läheisyys tarkoittaisi aina samassa kodissa pysymistä. Samalla hänen oma elämänsä jatkuu Nemarin rinnalla, eikä se jää odottamaan vain Ninirielin paluuta.

Kun Niniriel myöhemmin saapuu Saanaan Calindran, Elanirin, Yrsan ja muiden seurassa, Ninirin ilo syrjäyttää hovin muodollisuudet. Hän ryntää sisarensa luo, ja jälleennäkemisestä tulee koko valtakunnan juhlan aihe. Vierailu tuo mukanaan myös etelän maailmaa: heitä, joiden nimet ja tehtävät liittyvät yhä suurempiin tapahtumiin. Ninir kohtaa Ninirielin läheiset ja näkee, että sisar on löytänyt yhteyksiä, joita Saana ei voinut tälle tarjota. Jälleennäkemisen rinnalla kulkevat valmistelut tulevaa sotaa varten. Ninir ymmärtää Saanan tarkoituksesta jotakin pelottavaa: jos valtakuntaa tarvitaan viimeiseksi turvapaikaksi, etelässä odotetaan myös tappioita. Hän kysyy, miksi Niniriel ja tämän läheiset eivät jää turvaan. Saatu vastaus ei tee erosta helppoa. Hänen tehtäväkseen jää luottaa siihen, että sisar tekee muualla välttämätöntä työtä, vaikka ei voisi kertoa siitä avoimesti tahi pyytää perheeltään neuvoa.
Saanan eristämistä varten annetaan konkreettiset ohjeet. Kun eteläinen taivas muuttuu punaiseksi, yhteydenpidossa käytetty peili on rikottava ja rajat suljettava. Ninirin on varauduttava suojelemaan valtakuntaa juuri katkaisemalla yhteys hänelle kaikkein läheisimpään. Ratkaisu on hänelle vaikea, mutta piilopaikan säilyminen edellyttää, ettei sitä vedetä mukaan vihollisen ulottuville liian varhain. Hän jää odottamaan aikaa, jolloin pohjoisen turvassa koottua voimaa voidaan käyttää.
Malika tulee Saanaan neuvonantajaksi ja osaksi Ninirin sekä Nemarin läheistä elämää. Niniriel pyytää tätä salaa liittymään heidän perheeseensä ja antamaan mahdollisuuden yhteiseen lapseen. Malika on jo kiintynyt heihin ja suostuu pyyntöön omasta tahdostaan. Keskustelun muistot kätketään turvallisuuden vuoksi, eikä Ninirkään tiedä kaikkia järjestelyn taustoja. Myöhemmin Malikan ja Nemarin lapset, heidän joukossaan Bragi, kuuluvat siihen perheeseen, jonka kanssa Ninir elää. Äitiyteen ja perheeseen kohdistunut toivo saa hänen elämässään toisenlaisen, mutta yhtä rakastavan muodon.

Pitkä erossaolo tekee myös Ninirielistä kulkeutuvista huhuista vaikeita. Nemar suhtautuu tämän tekoihin osin epäluuloisesti, mutta Ninir ei suostu pitämään pikkusiskoaan vihollisena pelkän kerrotun perusteella. Kun he kohtaavat uudelleen Huurreharjun majatalossa, hänen luottamuksensa ja tietämättömyytensä ovat yhtä aikaa läsnä. Hän aistii myös Ninirielin muuttuneen: tämän mielessä on suojaa ja etäisyyttä, jota hän ei tunne entisestä elämästä. Vanha läheisyys ei anna hänelle suoraa pääsyä kaikkeen tapahtuneeseen. Pikkusisko antaa perheelleen kristalliin talletettuja muistoja vuosista, joiden todellista luonnetta nämä eivät ole tunteneet. Ninir ja Nemar joutuvat näkemään, mitä sisar on tehnyt, menettänyt ja kantanut yksin. Muistot muuttavat huhujen herättämät kysymykset konkreettiseksi tiedoksi. Nemar pyytää anteeksi epäilyjään, ja Ninir ilmaisee ylpeytensä sisarestaan. Jälleennäkeminen ei ole paluu aikaan ennen sotaa, vaan yritys tuntea toinen uudelleen sen jälkeen, kun tämä on muuttunut pysyvästi.
Pohjoisessa paljastuu myös sisarten syntyperän totuus. Nilorean Harmaa ei ole heidän isoisänsä vaan isänsä, ja Aldir on heidän isoisänsä. Ninir saa elämäänsä isän, jota ei osannut enää odottaa kohtaavansa. Ilo ei voi palauttaa menneitä vuosisatoja tai korjata lapsuudessa koettua puutetta, mutta se avaa aidon uuden suhteen. Nilorean näkee tyttärissään haltioiden parhaat puolet ja kertoo ylpeydestään. Ninir saa vastaanottaa tunnustuksen, jota suvun pilkattu nimi ei ollut aiemmin luvannut.

Hanahtar on samaan aikaan oleskellut Saanassa salaa. Ninir on luvannut säilyttää tämän salaisuuden, eikä kerro kaikkea edes sisarelleen. Niniriel kuitenkin näkee tiedon hänen mielensä suojien läpi. Asetelma kääntää heidän vanhan suhteensa toisin päin: lapsuudessa Ninir hallitsi sitä, mitä sisar sai tietää, mutta nyt Ninirielin voima ulottuu hänen omien rajojensa ohi. Kaikkea tietoa ei silti jaeta, sillä Hanahtarilla on pohjoisessa tehtävä, jonka yksityiskohdat jäävät odottamaan.
Sodan valmisteluissa Ninir kysyy, mitä siviileille tapahtuu. Yrsa ehdottaa heidän siirtämistään turvaan ennen laajempia iskuja, ja Saanasta tulee käytännössä yhä useamman pakolaisen määränpää. Ninir ja Nemar jäävät huolehtimaan tulijoiden asuttamisesta sekä liikkeelle lähtevän armeijan huollosta. Jääminen ei merkitse vetäytymistä tapahtumista, vaan toisenlaista vastuuta. Armeijan on voitava luottaa paikkaan, jonne ihmiset ja avuntarvitsijat ohjataan, ja jonkun on tehtävä tuo paikka toimintakykyiseksi.
Niniristä tulee myös Aurel. Hän saa harmaat siivet ja pääsee opettelemaan lentämistä isänsä rinnalla. Muutos koskee sekä hänen ruumistaan että mahdollisuuksiaan liikkua maailmassa, mutta se ei vapauta häntä Saanan velvollisuuksista. Ninirielin ja Niloreanin lähtiessä hän jää Nemarin kanssa pohjoiseen. Erohetkeen kuuluu surun lisäksi kiitollisuutta: viime kuukaudet ovat antaneet hänelle takaisin sisaren ja tuoneet elämään isän, jonka kanssa yhteinen tulevaisuus on vasta alkamassa.

Hanahtar vie myöhemmin Ninirin ja Nemarin paljon Saanaa pohjoisemmaksi Ikijään kaupunkiin, jossa elää jääjättiläisten kansa. Saanan hallitsijoiden tehtävä laajenee näin alueelle, joka ei kuulu heidän tavalliseen arkeensa eikä etelän vallankäyttäjien välittömään näköpiiriin. Ninir kuulee siellä Ninirielin maailmalle välittämän laulun. Nemar kuulee jättiläisten laulavan, mutta Ninir tunnistaa yhteyden sisareensa. Kaukanakin hän saa tuntea tämän läsnäolon ja ymmärtää, että jotakin merkittävää on liikkeellä.

Velorandiksen kokoontumisessa Ninir tapaa sisarensa jälleen ennen suurta eroa. Hänen ja Nemarin tulevaisuudensuunnitelmansa eivät enää rajoitu Saanan hallitsemiseen. He päättävät, etteivät tahdo jäädä pysyvästi Suurten vuorten väliin eivätkä palata entiseen elämäänsä Saanaan, kävi tulevassa sodassa miten tahansa. He haluavat kulkea ja nähdä Ealriania. Ninirielin ja Niloreanin lähtiessä Maahan Ninir jää toiseen maailmaan, mutta ei vailla omaa suuntaa. Hänen edessään on vielä matka, jota hän ei tee paetakseen vaan elääkseen.

Kuvagalleria

  • Harmaan suku

Hahmon luomisprosessi

Ninir on pikkusiskoaan paljon vanhempi hahmo, yksi vanhimmistani. Alkujaan olin kaavaillut hänelle ja Nemarille aivan toisenlaista matkaa, mutta näin vuosia sitten unen, missä he kaksi olivat kaukana, hyvin kaukana pohjoisessa. Se uni on siitä lähtien kuulunut oleellisesti heidän molempien tarinan kaareen.

 

 “Huhu piti paikkansa, täällä todella on vaimoni näköinen majatalon emäntä”, Ninirielin tuntema mies totesi hiljaa ja mittaili häntä katseellaan. 
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Ninirieliä jännitti. Hän ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi.
“Paljon kuulee puhuttavan täälläkin. Mikä on totta, Niniriel?” Mies kysyi hiljaa. 
Hän piteli kättään veitsen kahvalla.
“Missä siskoni on, Nemar?” Niniriel kuiskasi.
“Ulkopuolella”, Nemar vastasi.
“Olette kaukana kotoa”, hän totesi.
“Niin. Hän halusi tulla luoksesi, vaikka sinä et halunnut tulla luoksemme. Miksi, Niniriel? Mitä sinä olet mennyt tekemään?”
Niniriel huokaisi ja nosti tiskille neljä suurta kolpakkoa. Kaikki hänen vasta puhdistamiaan. 
“Minä en ole paha. Kutsu hänet sisään”, hän pyysi hiljaa.
Nemar hymähti pilkallisesti.
“Sitä joko on hyvä tai ei ole, mutta hyvän ei koskaan tarvitse perustella tekojaan”, hän murahti ja nosti veitsensä tiskille. “Avaa mielesi, Riel.”
Niniriel vilkaisi veistä eikä se sen jälkeen enää ollut veitsi.
“Pyydä Nin sisälle tai ystäväsi ovat pian yhtä kauniita kukkapuskia kuin veitsesi”, hän määräsi hymyillen.
Nemar mittaili häntä katseellaan vielä tovin, kunnes nyökkäsi happamana. Pian sen jälkeen ovi avautui ja talvimyrsky puhalsi sisään tuoden mukanaan Ninir Harmaan.
Niniriel huomasi vuosien pyyhkineen pehmeyden isosiskon kasvoilta pois. Maailmasta oli tullut kova. Piti olla kova selviytyäkseen, hän tiesi sen paremmin kuin kukaan. 
“Sisko”, Niniriel tervehti varovasti. 
Siitä oli kauan kun hän oli ollut yhtä läpitunkevan katseen alla. Se jatkui ja jatkui eikä tuntunut päättyvän lainkaan. 
“Sisko”, Ninir lopulta vastasi ja lämmin hymy nousi kasvoille. “Meistä on kuulemma tullut vihollisia keskenään. En usko siihen, Nemar.”
Niniriel täytti kolpakot hunajasimalla ja näpisti siskonsa mieheltä kolikkopussin maksuksi. Nemar hymähti hänen ottaessa sieltä kultakolikon kassaan. 
“Kaikesta on tullut niin samperin kallista näinä vuosina”, tämä tokaisi ja otti kaksi kolpakkoa käsiinsä. 

Sukella syvemmälle

Tällä sivulla mainitut

Näillä sivuilla viitataan tähän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *