Faelora

Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Vannon palvelevani Teitä ja Aelnasia kunnes elämäni loppuu tai Te minut valastani vapautatte. Elämäni on teidän.

Faelora

 Faelora Vexenvaultlainen on haltianainen, jonka elämässä vapaus ja oman tahdon säilyttäminen ovat erityisen merkittäviä. Hänen varhaiset vaiheensa liittyvät Vexenvaultiin, missä hän joutuu kokemaan toisten vallankäytön seurauksia. Myöhemmin hän löytää uuden elämän Aelnasista Avaeran sekä Lirandelin ympärille muodostuvan perheen parissa.

Faeloran tarinassa tärkeää ei ole vain se, mistä hän pääsee pois, vaan myös se, mitä hän pystyy rakentamaan sen jälkeen. Hän tarvitsee aikaa oppiakseen luottamaan, mutta hänestä löytyy myöhemmin myös huumoria, lämpöä ja kykyä tukea muita.

Hänen tarinakaarensa on osa Ealrianin kertomusten laajempaa teemaa siitä, miten menneisyys voi vaikuttaa ilman, että se määrää hänen koko tulevaisuuttaan.

Henkilönä

Faelora on sitkeä ja tarkkaavainen. Hänen persoonassaan näkyy, kuinka pitkään kestänyt alistaminen voi muuttaa ihmisen tapaa arvioida ympäristöään. Hänellä on syitä suhtautua varovaisesti vieraisiin ihmisiin, mutta turvallisuuden löytyessä hänen lempeytensä ja leikkisyytensä tulevat paremmin näkyviin. Hän kykenee kohtaamaan vaikeita asioita, vaikka niiden herättämät tunteet eivät aina ole helppoja.
Turvallisemmassa ympäristössä esiin tulee myös hänen lämmin ja leikkisä puolensa. Hän pystyy iloitsemaan yhteisistä hetkistä ja löytämään paikkansa perheessä, kunhan saa tehdä sen omassa tahdissaan.

Faeloran sisukkuutta ei pidä mitata pelkästään taistelussa. Jo kyky rakentaa omaa tulevaisuutta vaikeiden kokemusten jälkeen on merkittävä osoitus tahdonvoimasta. Hänen tarinassaan juuri tämä arkinen itsenäistyminen saa suuren merkityksen.

Faeloran kokemukset opettavat, että toisen tarjoama turva on arvokasta vain silloin, kun se ei muutu uudeksi riippuvuudeksi. Hän oppii vähitellen tunnistamaan, millaiset suhteet antavat hänelle mahdollisuuden olla oma itsensä. Hän ei halua, että hänen menneisyyttään käytetään perusteena vähätellä hänen mielipiteitään tai päätöksiään. Faeloralle vapaus merkitsee myös oikeutta osallistua itse oman tulevaisuutensa suunnitteluun.

Faelora on kotoisin Vexenvaultista, jonka valtakunta tunnetaan alistavista käytännöistä ja väkivaltaisesta hallinnosta. Tällaisesta ympäristöstä tulevalle haltialle muiden kansojen vapaammat tavat voivat tuntua vierailta. Hän ei voi heti olettaa, että jossakin toisessa kaupungissa samat säännöt eivät enää päde. Tämä varovaisuus tekee hänen suhteestaan uuteen kotiin vähitellen rakentuvan.

Hänelle vapaus ei ole vain oikeus poistua jostakin paikasta. Se on mahdollisuus sanoa, mitä haluaa, päättää omasta suhteestaan muihin ja tulla kuulluksi ilman uhkaa. Avaeran ja Lirandelin kanssa muodostuva läheisyys saa merkityksensä juuri tästä erosta. Heidän tarjoamansa turva on arvokasta siksi, ettei sitä käytetä vain uutena keinona määrätä hänestä.

Nilorean kuuluu Faeloran Vexenvaultiin liittyviin harvoihin hyviin muistoihin. Hänen merkityksensä osoittaa, etteivät kaikki valtakunnassa eläneet jakaneet samaa arvomaailmaa kuin Naelwyn. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi Faelora pystyy myöhemmin muodostamaan suhteita myös muihin haltioihin menneisyydestään huolimatta.

 Avaera ja Lirandel tulevat Faeloralle läheisiksi, ja heidän kanssaan syntyvä suhde muodostuu yhdeksi hänen elämänsä perustuksista. Läheisyys rakentuu kärsivällisyydestä ja siitä, että hän saa tulla hyväksytyksi ilman vaatimusta unohtaa kokemansa.
Maenira ja vampyyrikolmoset Selira, Velira ja Melira kuuluvat hänen tärkeisiin auttajiinsa ja ystäviinsä. Heidän kauttaan Faelora saa kokemuksen laajemmasta yhteisöstä, jossa omalla menneisyydellä ei tarvitse olla viimeistä sanaa.

Avaeran ruhtinasasema ja Lirandelin historia Aelnasissa eivät tee Faelorasta heille vähemmän arvokasta kumppania. Sen sijaan he löysivät tavan elää niin, ettei kukaan joudu muuttumaan toisen kaltaiseksi kuuluakseen perheeseen. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun Faeloralla on vahvoja muistoja tilanteista, joissa muiden tahto on määrännyt hänen elämästään.

 Faeloran elämän myöhemmät vaiheet osoittavat, ettei hän ole vain toisten suojelema. Hänellä on taitoja ja päättäväisyyttä, joista on hyötyä myös vaikeissa tilanteissa. Hänen kykynsä auttaa muita kasvaa sitä mukaa, kun hän saa takaisin luottamusta itseensä, eikä hän jää pysyvästi passiiviseksi. Hän alkaa vähitellen osallistua ympärillään olevien elämään omien taitojensa ja päätöstensä kautta. Pitkän turvattomuuden jälkeen tämä oli yhtä suuri muutos kuin fyysinen siirtyminen paikasta toiseen.

Hän tuntee Vexenvaultin historiaa henkilökohtaisesta näkökulmasta, mikä myöhemmin auttaa muita ymmärtämään, miten valtakunnan hallintotavat ovat vaikuttaneet sen asukkaisiin. Kaikkea tällaista tietoa ei tarvitse käyttää sotilaallisesti. Joskus tärkeintä on, että menneisyydestä voidaan kertoa myös niiden näkökulmasta, jotka joutuivat elämään vallankäytön kohteina.

Vaeltava elämä Avaeran ja Lirandelin kanssa edellyttää lisäksi kykyä selviytyä muuttuvissa olosuhteissa. Faeloran vahvuus ei siis muodostu ainoastaan menneisyyden kestämisestä vaan myös siitä, että hän oppii rakentamaan elämästään aktiivisesti omannäköistään.

Anteeksianto ei tarkoita hänen tekonsa hyväksymistä, ei ymmärtämistä. Se on sinua itseäsi varten, jotta sinun ei tarvitsisi surra ja raivota ikuisuutta. Voisit päästä sen yli ja jos et unohtaa… no, ainakaan se ei kalvaisi sisintäsi jatkuvasti.

Faelora

Historia

Sisältää juonipaljastuksia.

Faeloran varhaiset vaiheet sijoittuvat Vexenvaultiin. Hänen elämäänsä vaikuttavat voimakkaasti ympäristön vallankäyttö ja olosuhteet, joissa oma tahto ei aina saa toteutua. Menneisyys jättää hänelle vaikeita muistoja, joissa kuningatar Naelwynin valta ja esteliitin vaikutus muovaavat asukkaiden arkea. Valtakunnan historiaan liittyy orjuutta, pakottamista ja ihmisten sekä haltioiden eriarvoista kohtelua. Faeloran kokemukset eivät ole vain yleinen tieto vanhan valtakunnan pimeydestä, vaan osa häntä itseään.

Hänen elämänsä Vexenvaultissa tekee myöhemmistä suhteista erityisen merkityksellisiä. Hän on joutunut erikseen oppimaan, että vahvempi voi käyttää valtaansa ilman, että heikompi saa vastustaa. Kun hän pääsee pois tällaisesta ympäristöstä, muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Hänellä on yhä opittavanaan, että kaikki läheisyys ei merkitse samaa kuin riippuvuus.

Niloreanin kaltaiset henkilöt osoittavat myös sen, ettei Vexenvaultissa eläminen tee kaikista sen asukkaista samanlaisia. Faeloran hyvät muistot voivat olla harvinaisia mutta silti tärkeä osa hänen kykyään suhtautua maailmaan ilman ehdotonta epäluuloa. Faeloran tie johtaa lopulta pois Vexenvaultista ja tuo hänet Avaeran sekä Lirandelin läheisyyteen. Uudet tuttavuudet avaavat mahdollisuuden turvallisempaan elämään. Luottamuksen rakentaminen vaatii kuitenkin aikaa. Aelnasin loisto on suuri vastakohta hänen aiemmille kokemuksilleen, mutta kaupungin ulkoinen kauneus ei yksin riitä synnyttämään turvallisuutta.

Maeniran ja vampyyrikolmosten apu liittyy Faeloran uuden elämän mahdollistamiseen. Hänen turvaverkkonsa laajenee henkilöihin, joilla on kyky toimia myös tilanteissa, joissa tavallinen haltia olisi täysin toisten vallassa.

Hannin kuoltua Faelora liittyy Avaeran ja Lirandelin kanssa vaeltavaan elämäntapaan. Yhteiset matkat ja kokemukset vahvistavat heidän kolmen parisuhdettaan [kolmisuhdettaan?!]. Hän alkaa löytämään omaa paikkaansa ilman, että hänen tarvitsisi jatkuvasti pelätä muiden ratkaisuja. Hän ei enää kuulu vain yhteen paikkaan eikä hänen tarvitse pysyä vanhan yhteiskunnan määräämässä asemassa. Matkat antavat mahdollisuuden nähdä erilaisia seutuja ja tutustua siihen, miten muualla Ealrianissa eletään. Perheen jokaisella jäsenellä on kuitenkin oma menneisyytensä. Avaeran ja Lirandelin elämä liittyy Aelnasiin ja Hanniin, kun taas Faelora kantaa mukanaan Vexenvaultin kokemuksia. Yhdessä eläminen edellyttää näiden erojen hyväksymistä. Kukaan ei voi pakottaa toista unohtamaan niitä asioita, jotka ovat tehneet hänestä omanlaisensa.

Vaeltaminen on myös tapa etsiä rauhaa. Se ei poista Ealrianin poliittisia ristiriitoja, mutta voi antaa tilaa sille, että läheiset oppivat tuntemaan toisensa irrallaan jatkuvista hovin velvollisuuksista. Rauhan he löytävät hirviöiden metsästämisestä.

Dreaneran valloitus muuttaa Faeloran ja hänen läheistensä mahdollisuuksia elää vapaasti. Aelnas menettää itsenäisyytensä ja muuttuu Sandraelin hallitsemaksi Kordiksi. Avaeran, Lirandelin ja muun perheen kohtalot joutuvat jälleen suurempien valtapyrkimysten keskelle.

Faelora tuntee omasta menneisyydestään, millaisia seurauksia toisten pakottamisella voi olla. Tämä tekee miehityksen käytännöistä hänelle erityisen vaikean aiheen. Hän ei kuitenkaan voi ratkaista muiden läheistensä kohtaloita yksin, vaan joutuu turvautumaan liittolaisiin, joilla on omat keinonsa ja rajalliset mahdollisuutensa auttaa. Heidän rinnallaan hän osallistuu vastarinnan toimintaan sen alusta asti ja joutuu pohtimaan, miten suojella sitä elämää, jonka hän on saanut rakennettua. Hänen tarinansa keskeinen aihe säilyy: oikeus päättää itse, millaiseksi oma elämä muodostuu.

Hänen myöhempi tarinansa käsittelee kysymystä siitä, voiko takaisin saavutetusta vapaudesta tulla pysyvä asia. Faeloralle tärkeintä ei ole vain se, että valloittajien järjestelmä joskus heikkenee. Hänen on voitava luottaa siihen, että hänen ja hänen rakkaidensa tulevaisuus kuuluu jälleen heille itselleen.

Kuvagalleria

Hahmon luomisprosessi

 Tulossa pian.

 Tulossa pian.

 Aika Suldassa kului taianomaisesti eteenpäin. Jumalten läsnäolon takia se tuntui kuluvan aivan omaan tahtiinsa öiden ja päivien limittyessä toisiinsa. Niniriel oli varma, että olisi jo mennyt päivissä sekaisin ellei hänellä olisi ollut uusia mekkojaan. Hän oli valinnut jokaiselle päivälle uuden ja jokaisena iltana Calindra oli riisunut hänet siitä. Enää hänellä oli kaksi pukua kokeilematta. 
Niistä upein, Tilhon mestariteos, oli yhä kullalla koristelussa pakkauksessaan ja roikkui rekissä. Yhdeksäs oli nyt hänen käsissään. Kaikesta arkisuudestaan huolimatta sekin oli kaunis. Tummansininen, valon tietyllä tapaa osuessa lähes musta, leninki oli väriltään siihen asti hänelle mieluisin. 
“Tuo on kyllä kaunis!” Lirandel huokaisi ihastellen. “Näyttää todella hyvältä hiustesi kanssa.”
“Voi kun meidänkin rakkaamme hellisi meitä mekoilla”, Faelora virnisteli sängyllä maaten. 
Niniriel virnisti heille. Hän oli kuluneen reilun viikon aikana tutustunut heihin hyvin. He olivat pitäneet seuraa toisilleen Calindran ja Avaeran ollessa omilla tahoillaan neuvottelemessa ties mistä milloinkin. 
“Haarat kiinni, tyttökullat”, Niniriel nauroi pukiessaan mekkoa ylleen.”
Se istui aivan yhtä täydellisesti kuin aiemmatkin. 
“Se on paras keino saada haluamansa. Sen tietävät kaikki”, hän jatkoi virnuillen ja pyörähti naisten edessä. “Mitä pidätte?”
“Jos et olisi jo kuin perhettä niin en antaisi siskoni riisua tuota sinulta!” Lirandel kikatti. 
“Näytät upealta”, Faelora kehui hillitymmin, mutta lämpimästi hymyillen.
Niniriel niiasi viettelevästi keimaillen.
“Mitä Avaera tänään on tekemässä?”
“Sitä, missä hän on muita taitavampi. Kouluttaa Valonsuojelijoita eri aseiden käytössä. Tänään taitaa uskoakseni olla hilparin vuoro”, Faelora kertoi ylpeänä. 
“Eikö teilläkin olisi opetettavaa heille?”
Avaera, Lirandel ja Faelora viettivät vaeltavaa elämää. He eivät pitäneet kotiaan missään ja samalla heidän kotinsa oli kaikkialla. He samosivat erämaita usein vain kolmistaan. Niin oli ollut sisällissodasta asti. He eivät siitä paljoa puhuneet, mutta Niniriel tiesi Avaeran veljen, ruhtinas Valearan, kääntyneen silloin veljeään vastaan. Kaikkea silloin tapahtuneesta hän ei tiennyt, mutta Valeara oli myös rakastunut Hanniin ja se oli lopulta johtanut naisen kuolemaan. Sodan jälkeen Avaera vaimoineen oli jättänyt kaupungin taakseen. 

Sukella syvemmälle

Tällä sivulla mainitut

Näillä sivuilla viitataan tähän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *