Firallon

Arvioitu lukuaika: 7 minuuttia

“Hänkö?” Alariel kysyi ja katsoi irvistäen puuta vasten kuorsaavaa haltiaa. 
Tämän parta oli kasvanut pitkäksi kuin kääpiöillä. Se oli kuolasta sotkuinen ja viinitahrojen värjäämä. Pitkät hiukset olivat takkuiset. Kasvot olivat merituulen ja auringon ahavoittamat ja täynnä uurteita. Suru oli kovertunut niihin syvälle. 

 Firallon Suldalainen on mahtavimpia ja vaikutusvaltaisimpia Ealrianissa koskaan eläneitä haltioita, jonka elämä alkaa kaukana taistelukentistä. Hän kasvaa Pohjoisen Kirjastossa jumalten Hanahtarin ja Rabanin huolenpidossa. Turvallinen lapsuus antaa hänelle valtavasti tietoa, mutta ei kokemusta siitä, millaisia maailman kansat ja niiden ristiriidat todella ovat. Kun nuori haltia lähtee ensimmäiselle suurelle matkalleen, hän joutuu nopeasti kohtaamaan todellisuuden, johon kirjaviisaus ei häntä ole valmistanut.

Firallonin tarinassa toistuvat halu suojella muita ja vaikeus hyväksyä omia menetyksiä. Nuoruuden vilpitön auttamisenhalu kasvaa myöhemmin sotilaalliseksi vastuuksi. Hänen elämänsä kytkee yhteen jumalten maailman, Suldan Valonsuojelijat, kaukaiset aavikot ja sotavuosien vastarinnan. Suurten tapahtumien keskellä hänen oma tarinansa säilyy kuitenkin hyvin inhimillisenä: miten jatkaa elämää surun jälkeen ja voiko ihminen tai haltia säilyttää nuoruuden ihanteensa joutuessaan kantamaan vastuuta muiden hengestä?

Henkilönä

 Nuori Firallon on utelias, kohtelias, harkitseva ja toisinaan ujo. Hän suhtautuu toisiin lähtökohtaisesti hyväntahtoisesti ja haluaa nähdä maailmassa mahdollisuuksia. Epäoikeudenmukaisuuteen hän ei kuitenkaan pysty suhtautumaan välinpitämättömästi. Hän saattaa toimia rohkeasti tilanteessa, jossa kokeneempi valitsisi turvallisen sivustakatsojan osan.
Vuosien myötä Firallon muuttuu ankarammaksi. Hän oppii johtamaan joukkoja ja hillitsemään omia tunteitaan, mutta samalla hänen käsityksensä velvollisuudesta jäykistyy. Säännöt tarjoavat hänelle turvaa vaikeissa tilanteissa, joissa jokainen päätös voi aiheuttaa kärsimystä. Hän joutuu myös opettelemaan, ettei toisen eriävä mielipide aina tarkoita uskottomuutta yhteiselle asialle.

Firallonissa on voimakas ero nuoruuden ja myöhempien vuosien välillä. Pohjoisen Kirjaston kasvatti suhtautuu maailmaan aluksi ennen kaikkea oppimisen paikkana. Hänellä on kyky nähdä toisissa hyvää myös silloin, kun heidän käytöksensä olisi antanut aihetta epäillä. Juuri tämä piirre tekee hänestä rohkean Shomarin kohtaamisessa. Hän ei tiedä kaikkea naisen menneisyydestä, mutta ymmärtää, ettei toisen tilannetta voi sivuuttaa vain siksi, että auttaminen on vaarallista. Hänen myöhempi ankaruutensa on vaikea ymmärtää, ellei muista tätä varhaista puolta.

Vuosikymmenten aikana Firallonista kasvaa mies, joka tuntee menetyksen eri muodot: läheisten kuoleman, epävarmuuden muiden kohtaloista ja kokemuksen omasta kyvyttömyydestä estää pahaa. Hän alkaa hallita tunteitaan myös tilanteissa, joissa niiden näyttäminen voisi tehdä hänestä lähestyttävämmän. Mies-ilman-sydäntä ei siis kuvaa tunteetonta miestä vaan jotakuta, joka ei uskalla luottaa siihen, että uusi kiintymys säilyisi. Hänen ympärillään olevat ihmiset näkevät usein sotilaan ennen kuin tunnistavat surevan puolison ja isän.
Firallonin jyrkkyys ilmenee erityisesti silloin, kun hän arvioi entisiä ystäviä tai muita henkilöitä, joiden uskoo pettäneen yhteisen asian. Hän voi pitää omia kokemuksiaan riittävänä tuomion perusteena, vaikka ei tuntisi kaikkea tapahtuneesta. Zelithenissä hän joutuu kohtaamaan tästä syntyviä ristiriitoja. Hänen tunteensa ovat ymmärrettäviä, mutta ne eivät tee jokaisesta hänen ratkaisustaan oikeudenmukaista. Samalla hänellä on kyky muuttua, jos hän pystyy kohtaamaan oman rajallisuutensa. Juuri tämän takia hän on uskottava johtaja myös heikkouksineen.

 Hanahtarin kirjasto tarjoaa Firallonille elämänmittaisen suhteen oppimiseen. Raban puolestaan on hänelle isällinen kasvattaja ja turva. Jumalat eivät ole hänelle vain kaukaisia voimia, vaan läheisiä perheenjäseniä, joiden kohtalot koskettavat häntä henkilökohtaisesti. Tämä tekee hänen myöhemmästä asemastaan myös ristiriitaisen: hän pyrkii puolustamaan yhtä aikaa rakkaitaan ja niitä periaatteita, joita nämä ovat hänelle opettaneet.
Hänen näkemyksensä oikeudenmukaisuudesta joutuu koetukselle erityisesti silloin, kun laki, turvallisuus ja myötätunto osoittavat eri suuntiin. Firallonin moraalinen kasvu ei ole suoraviivainen kehitys tietämättömästä viisaaksi, vaan jatkuvaa kamppailua vanhojen pelkojen ja uusien kokemusten välillä.

 Valonsuojelijoiden komentajana Firallon on järjestelmällinen, vaativa ja lojaali. Hän ymmärtää, että käskyillä on seurauksia myös niille, jotka niitä tottelevat. Kurinalaisuus voi tehdä hänestä luotettavan johtajan mutta toisinaan myös vaikean liittolaisen. Sodan aikana hänen on hyväksyttävä, ettei oikeita ratkaisuja voi aina tunnistaa etukäteen.

Valonsuojelijoiden komentajaksi nouseminen muuttaa Firallonin asemaa sekä Suldassa että sen ulkopuolella. Hän ei ole vain jumalten läheinen liittolainen vaan myös sotilas, jonka on suunniteltava joukkojensa toimintaa ja arvioitava käskyjensä seuraukset. Nuoruudessa toisesta huolehtiminen merkitsee yhtä vaarallista matkaa; myöhemmin sama velvollisuus voi tarkoittaa satojen tai tuhansien ihmisten kohtaloon vaikuttavaa ratkaisua.

Hänen johtajuutensa vahvuus perustuu lojaaliuteen ja siihen, ettei hän pidä puolustettaviaan merkityksettöminä. Heikkous syntyy silloin, kun henkilökohtainen suru alkaa vaikuttaa siihen, ketä hän pitää vihollisena. Sodan aikana Firallon joutuu oppimaan, että kaikki hänen omaa perhettään koskevat tapahtumat eivät ole hänen tiedossaan, eikä hänen asemansa anna hänelle oikeutta ohittaa yhteisiä päätöksiä. Toisten komentajien ja metsän suojelijoiden kanssa syntyvät ristiriidat näyttävät, että hyväkin sotilas voi tarvita toisen näkökulmaa.

Myöhempi hallitsijan asema tuo hänen vastuuseensa uuden ulottuvuuden. Sotapäällikkö pyrkii selviytymään seuraavasta yhteenotosta, mutta kuninkaan on ajateltava myös, mitä ihmisille tapahtuu rauhan aikana. Firallonin henkilöhistoria yhdistää nämä kaksi kysymystä tavalla, jonka taustalla on hänen oma lapsuutensa: maailma tarvitsee turvaa, mutta pelkkä kuri ei vielä tee siitä hyvää kotia.

 Shomari on Firallonin ensimmäinen suuri rakkaus. Heidän kohtaamisensa muuttaa hänen käsitystään vapaudesta, vastuusta ja läheisyydestä. Shomari ei jää pelastettavan osaan vaan haastaa Firallonin kohtaamaan itsensä ja muut tasavertaisina. Yhteiset kokemukset jättävät häneen pysyvän jäljen.
Myöhemmin hänen elämäänsä tulee Taruviel, jonka kanssa syntyvä kiintymys tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen tulevaisuuteen. Suhde ei pyyhi pois Shomarin merkitystä, vaan pakottaa Firallonin miettimään, voiko rakkaudella olla tilaa myös suurten menetysten jälkeen. Hänen suhteensa äitiinsä Calindraan ja omiin lapsiinsa kertoo samasta tarpeesta: hän tahtoo kuulua perheeseen ja tarjota muille turvallisuutta, jota ei aina ole itse kokenut.

Firallonin syntyperä on poikkeuksellinen. Hänen äitinsä on Calindra, isänsä Malren ja isänisänsä Dreanera. Tämä suvun historia ei kuitenkaan määrää sitä, millainen hänestä tulee. Hanahtar ja Raban toimivat hänen kasvattajinaan ja antavat hänelle vakaan lähtökohdan, vaikka yhteys omiin vanhempiin on monimutkainen. Lirandel, Calindran kaksoissisar, on myös osa Firallonin sukuverkostoa. Näihin suhteisiin liittyy pitkää erossaoloa ja tietoja, jotka selkiytyvät vasta myöhempinä aikoina.

Shomarin kanssa syntyvä rakkaus on ensimmäinen kokemus siitä, ettei Firallonin tarvitse olla vain oppilas tai jonkun suojatti. He rakentavat yhteistä tulevaisuutta, jossa molemmat voivat toimia omana itsenään. Heidän poikansa Firadel tekee Firallonista isän, ja perheen turvallisuudesta tulee hänelle ratkaiseva päämäärä. Kun Ealrianin valloitus koskettaa tätä kotia, menetys ei ole pelkästään yksityinen tragedia. Se vaikuttaa hänen suhteeseensa sotaan, liittolaisiin ja oikeudenmukaisuuteen vuosikymmeniksi.

Taruvielin kanssa muodostuva suhde alkaa erilaisesta tilanteesta. Taruviel on elänyt eristyksissä ja tutustuu vasta vähitellen vapaaseen maailmaan, kun taas Firallon on kokenut paljon enemmän kuin haluaisi muistaa. Hän joutuu opettelemaan, ettei toisen nuoruus tai luottavaisuus tarkoita heikkoutta, jota pitäisi hallita. Yhdessä heille avautuu mahdollisuus rakentaa uusi perhe. Myöhemmin Taruvielin odottama Firiel Calindra Elsa liittää tämän mahdollisuuden tulevaan sukupolveen ja muistuttaa siitä, ettei Firallonin elämänkaarta tarvitse määritellä loputtomasti menetysten kautta.

“Jos olisit jatkanut syömistä vielä vartinkin, sinusta olisi tullut samanlainen paksu porsas kuin lautasellasi.”

Firallon Avaeralle

Historia

Sisältää juonipaljastuksia.

Firallon varttuu Hanahtarin ja Rabanin hoivissa erossa syntymäperheestään. Hän saa kasvatuksen, jossa tiedolla, vastuulla ja jumalten läheisyydellä on suuri merkitys. Kasvuympäristö on turvallinen, mutta maailman monimutkaisuus jää vielä etäiseksi, eikä hänellä ole aavistustakaan juuristaan.

Firallonin kasvutarinan suuri matka alkaa kohtaamisesta, joka ei anna hänelle mahdollisuutta pysyä puolueettomana. Shomari on joutunut orjuuteen, ja hänen auttamisensa vaatii nuorelta haltialta käytännöllistä rohkeutta. Firallon joutuu kohtaamaan maailman, jossa syntyperä, varallisuus ja asema voivat määrätä, miten ihminen kohdataan. Shomarille hänen tarjoamansa apu ei aluksi voi olla pelkkä kaunis teko: naisen aiemmat kokemukset ovat opettaneet, että palvelusten taustalla voi olla hyväksikäyttöä. Firallonin on siis osoitettava luottamuksensa teoilla, ei vain sanoilla. Samalla hän huomaa, kuinka rajallista hänen ymmärryksensä maailman epäoikeudenmukaisuudesta on ollut.

Matka kohti Fara Ya Savua muuttaa vähitellen kumpaakin. Firallon oppii huomioimaan Shomarin oman tahdon ja tämän kotiseudun merkityksen. Shomari puolestaan voi alkaa uskoa, että myös vieras haltia pystyy auttamaan ilman vaatimusta vastapalveluksesta. Yhteisistä vaikeuksista syntyy suhde, joka ei ole yksipuolinen pelastustarina. Shomari haastaa Firallonin käsityksiä ja toimii monissa tilanteissa häntä rohkeammin. Matkan seurauksia näkyy vielä kauan sen päättymisen jälkeen. Firallon ei enää tarkastele Ealrianin valtakuntia vain kasvattajiensa kertomien ihanteiden kautta. Hän tietää, että orjuus ja väkivalta voivat kuulua myös sellaiseen maailmaan, jossa jumalat ovat todellisia ja haltioiden sivistys tunnetaan kaikkialla. Tästä ristiriidasta muodostuu tärkeä osa hänen myöhempää maailmankuvaansa.

Ealrianin sotien aikana Firallon toimii puolustajien johtajana ja joutuu myöhemmin vastarinnan sekä pakolaisuuden keskelle. Zelithenin metsässä hän kohtaa vanhoja ja uusia liittolaisia, joiden näkemykset sodan oikeista keinoista eivät aina vastaa hänen omiaan.
Suldan kaatumisen jälkeen Firallon joutuu elämään ilman perhettä, jonka puolesta hän oli pitkään pyrkinyt tekemään oikeita ratkaisuja. Shomarin ja Firadelin menetys jättää häneen niin syvän jäljen, että hän tulkitsee myöhempiä tapahtumia usein sen kautta. Hän muistaa olevansa sotilas, mutta hänen vaikeutensa luottaa vanhoihin tuttaviin tekee yhteistyöstä ajoittain raskasta. Sodan pitkä kesto ei merkitse sitä, että suru itsestään vähenisi.

Zelithenin metsässä Firallon toimii muiden vastarinnan henkilöiden rinnalla. Avaera ja Valeara ovat hänelle tuttuja jo vuosien takaa, ja heidän keskinäinen suhteensa sisältää sekä sotilaallista luottamusta että erilaisia käsityksiä siitä, miten vihollista pitäisi kohdella. Dryadit ja metsän omat suojelijat eivät myöskään hyväksy, että Firallon yksin määrää heidän alueellaan toimivien tulijoiden kohtalon. Erityisesti Elaniriin ja Fjaniriin liittyvät epäilyt näyttävät, kuinka voimakkaasti henkilökohtainen menetys ohjaa häntä.

Samalla Zelithenistä tulee paikka, jossa hänen tulevaisuutensa alkaa vähitellen avautua uudelleen. Taruvielin kohtaaminen ei poista menneisyyttä mutta tuo hänen elämäänsä mahdollisuuden, jota hän ei pitkään uskaltanut ajatella. Firallon joutuu rakentamaan suhteensa niin, ettei se perustu vain siihen, miten paljon hän on jo kokenut, vaan myös siihen, mitä hänen rinnalleen tuleva ihminen tarvitsee.

 Firallonin elämän myöhemmissä vaiheissa sotilaan velvollisuudet ja oman perheen tulevaisuus nivoutuvat yhä tiukemmin yhteen. Hänen asemansa muuttuu Ealrianin historian mukana, mutta tärkeimmäksi kysymykseksi jää, millaista maailmaa hän haluaa olla rakentamassa, kun taistelut joskus päättyvät. Kun hänestä sodan päätteeksi tehdään haltioiden ylikuningas, hän joutuu pohtimaan uuden aikakauden rakentamista paljon syvällisemmin. Se on siirtymä, jossa hänen aiempi asemansa Valonsuojelijoiden sotilaana ei enää riitä kuvaamaan häntä. Aurelina ja hallitsijana hän joutuu ajattelemaan jälleen kerran suurempaa yhteisöä, mutta nyt tavoitteen ei pitäisi olla pelkkä vihollisen voittaminen. Ealrianissa on rakennettava suhdetta menneisyyteen, valtaan ja heihin, jotka ovat joutuneet maksamaan sodasta raskaimman hinnan.

Shomarin ja Taruvielin kanssa muodostuva perhe tekee uudesta elämästä henkilökohtaisesti merkityksellisen. Se ei ole vain palkinto pitkän sodan jälkeen. Firallonin on opittava elämään sellaisessa tilanteessa, jossa rauhaa ei mitata yksinomaan vartioinnilla ja sotilaallisella valmiudella. Menneisyyden muistaminen voi auttaa häntä johtamaan oikeudenmukaisemmin, jos hän ei anna sen muuttaa jokaista uutta epäluottamusta entisen surun jatkeeksi. Näin hänen koko kaaressaan on lopulta kyse suuresta muutoksesta: uteliaasta nuoresta haltialapsesta tulee mies, joka kohtaa maailman julmuuden, menettää rakkaansa ja joutuu löytämään uuden syyn jatkaa. Hänen merkityksensä Ealrianille ei ole vain siinä, kuinka korkealle hän nousee, vaan siinä, millaisia valintoja hän tekee kaiken kokemansa jälkeen.

Kuvagalleria

  • Harmaan suku

Hahmon luomisprosessi

 Tulossa pian lisää.

  • Firallon on yksi vanhimpia, ellei vanhin kirjoittamani hahmo.
  • Mikäli saisin päättää, häntä näyttelisi Henry Cavill.

 

“Se on liian myöhään minulle!” Calindra tiuskaisi ja kääntyi katsomaan Firallonia. “Teet tämän kiusallasi, eikö niin?” 
Firallon katsoi naista omahyväisesti. “Mantereen etu ennen kaikkea, tiedäthän?”
“Olisit voinut ottaa minkä tahansa laivan. Mistä tahansa yhtiöstä. Mutta ei! Kun huomasit minun olevan kaupungissa, päätit selvittää aikeeni ja estää ne”, Calindra totesi niin kylmällä äänensävyllä, että ilma hänen edessään huurtui ja nuorukainen tiskin takana kavahti kauemmas. “Mitä luulet voittavasi hidastamisellani?”
“Kiusaa se on pienikin kiusa, eikö? Tässä ei kuitenkaan ole siitä kyse. Kuten jo ystävällisesti kerroin, mantereen etu vaatii minua ottamaan nopeimman saatavilla olevan aluksen. Luonnollisestikaan en voi paljastaa syitäni siviilille”, Firallon kertoi rauhallisesti.
Hymy tämän kasvoilla kertoi, kuinka paljon tämä nautti tilanteesta. 
“Sattumoisin se on myös ainoa valtamerikelpoinen alus koko kaupungissa seuraavan kuukauden aikana”, Calindra kivahti.
“Sattumoisin”, Firallon myönsi vakavana. 
Niniriel mietti kaikkea kuulemaansa. Eilen hän oli saapunut kievariin hieman etuajassa ja viinilasillisen kanssa odotellessaan hänen korviinsa oli kiirinyt keskustelu, joka voisi kääntää tilanteen Calindralle suotuisammaksi. Hän mietti pitäisikö hänen sanoa mitään. Kumpikaan haltioista ei ollut riitelyltään kiinnittänyt häneen vielä mitään huomiota. 

Sukella syvemmälle

Tällä sivulla mainitut

Näillä sivuilla viitataan tähän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *