Yrsa

Arvioitu lukuaika: 10 minuuttia

“Mitä me teimme? Teimme itsestämme tärkeitä uudelle vallalle ja loimme sortokoneiston, joka kauheudessaan kestää vertailun kaikkien kaikkeuksien pahimpia tekoja vastaan”

Yrsa

Yrsa on pohjoisessa kasvanut haltianainen, jonka suorapuheisuus, käytännöllisyys ja lämmin kiintymys läheisiin eivät kerro vielä kaikkea hänen luonteestaan.

Henkilönä

Yrsa on pohjoisessa kasvanut haltianainen, jonka suorapuheisuus, käytännöllisyys ja lämmin kiintymys läheisiin eivät kerro vielä kaikkea hänen luonteestaan. Hän osaa olla lempeä, leikkisä ja turvallinen, mutta hänessä on myös voimakasta tahtoa ja valmiutta käyttää väkivaltaa. Hänen elämänsä kulkee opiskelusta salaiseen vastarintaan ja edelleen joukkojen johtamiseen. Näiden tehtävien läpi säilyy tarve kuulua haltioiden ja ihmisten joukkoon, joiden puolesta toimiminen tuntuu hänestä omalta valinnalta eikä pelkältä velvollisuudelta.
Pohjoinen on Yrsalle muutakin kuin kotiseutu. Se näkyy hänen tavassaan arvioida toisia, vaaroja ja omaa osaamistaan. Hän tunnistaa erämaan vaatimukset eikä tarvitse ulkopuolista vakuuttamaan, että kaukana etelän keskuksista voi kasvaa ajattelevia ja pystyviä ihmisiä. Akatemiassa hän tuo keskusteluihin kokemuksen, joka ei palaudu luettuihin kirjoihin. Hänen sivistyksensä muodostuu sekä opiskelusta että siitä, mitä hän on oppinut yhteisöltään, luonnosta ja kohtaamisilta erämaassa.

Yrsa ei pidä arvovaltaa riittävänä perusteena uskoa väitettä. Hän kysyy suoraan ja odottaa vastausta myös opettajaltaan. Samalla hän osaa kuunnella sellaista tietoa, joka pakottaa tarkistamaan oman käsityksen. Hänen uteliaisuutensa ei ole vain kiinnostusta outoihin asioihin, vaan halua ymmärtää, millaisten ihmisten kanssa hän toimii. Hän voi luottaa vahvasti, mutta luottamuksen alkuun tarvitaan joskus todiste eikä vakuuttavasti esitetty kertomus yksin riitä.

Yrsan huolenpidossa korostuu toimintakyky. Hän voi valmistaa tarvittavan lääkkeen, huolehtia suojatin matkasta tai tarttua järkyttyneeseen läheiseensä ja kantaa tämän pois huoneesta. Hän ei aina odota, että toinen osaisi pyytää juuri oikeanlaista apua. Tämä voi olla korvaamatonta, mutta sama päättäväisyys ulottuu myös rajumpiin tekoihin. Hän kykenee muuttamaan muistoja ja peittämään tapahtumien jälkiä, kun pitää sitä välttämättömänä. Turvan rakentamiseen liittyy hänenkin käsissään toisten tiedon ja valinnanmahdollisuuksien rajoittamista.

Yrsassa on myös taiteellinen puoli, jolla on hänen elämässään käytännöllistä merkitystä suurempi arvo. Hän kirjoittaa laulun sanoja ja soittaa huilua. Musiikki antaa tunteille muodon silloin, kun käsky tai tapahtumien selostaminen ei riitä. Hänen sanansa voivat lähteä muiden suihin ja saada uuden elämän ihmisten keskuudessa. Silloin hänen vaikutuksensa ei perustu arvonimeen, aseeseen tai siihen, että kuulija tuntisi hänet henkilökohtaisesti.

Komentajana Yrsa käyttää hyväkseen havaintokykyä, maastoa ja huolellista valmistelua. Hän ymmärtää, ettei pienen joukon tarvitse kohdata suurempaa vihollista tämän ehdoilla. Viestit, väijytykset, huollon häiritseminen ja siviilien siirtäminen pois vaara-alueelta voivat vaikuttaa enemmän kuin näkyvä voimannäyttö. Hän pystyy muuttamaan suunnitelman jaetuiksi tehtäviksi. Johtajuuteen kuuluu myös se, että hän luottaa toisten osaamiseen ja lähtee vaaralliseen tehtävään itse heidän mukanaan.
Hänen sotilaallinen toimintansa ei kuitenkaan rajoitu täsmällisiin ja moraalisesti helppoihin iskuihin. Yrsa käyttää myös kauhua aseenaan. Hän pystyy määräämään vankien julmista rangaistuksista ja tekemään kärsimyksestä varoituksen muille. Hänen lempeyttään läheisiä kohtaan ei siksi voi pitää todisteena yleisestä armollisuudesta. Hän voi suojella pakenevaa perhettä ja kohdella hetkeä myöhemmin vihollista armottomasti. Molemmat puolet kuuluvat häneen, eikä toista tarvitse selittää pois, jotta toinen olisi totta.

Hänen suhteensa Ninirieliin alkaa opettajan ja opiskelijan kohtaamisesta. Yhteinen pohjoinen tausta helpottaa lähestymistä, mutta läheisyys kasvaa keskusteluista, jaetuista muistoista ja siitä, että kumpikin uskaltaa näyttää toiselle enemmän itsestään. Yrsa rakastaa Ninirielissä muutakin kuin tämän voimaa tai poikkeuksellista tehtävää. Hän tahtoo myös arkisen läheisyyden: mahdollisuuden koskettaa, nukkua vieressä, nauraa ja olla se ihminen, jonka luokse toinen voi palata tarvitsematta ensin osoittaa olevansa vahva.
Rakkaus ei tee Yrsasta yksimielistä rakastettunsa kanssa. Erityisen kipeästi hän vastustaa ajatusta, että Niniriel saisi ratkaista hänen puolestaan, missä hän olisi turvassa. Yrsa tahtoo itse valita, mitä varten vaarantaa henkensä. Tämä vaatimus joutuu ristiriitaan hänen vannomansa verivalan kanssa. Hänen sitoutumisensa on aitoa, mutta valaan sisältyy todellista valtaa, jota pelkkä molemminpuolinen rakkaus ei poista. Heidän läheisyytensä sisältää siksi myös lupauksia siitä, miten tuota valtaa jätetään käyttämättä.

Calindra ja Elanir kuuluvat Yrsan elämään paljon läheisemmin kuin työtovereina. Neljän naisen yhteydessä kumppanuus, ystävyys, suojelu ja yhteinen vastuu limittyvät. Yrsa tietää asioita, joita heidän maineestaan puhuvat ihmiset eivät voi tietää. Hän joutuu näkemään myös sen, mitä salaisuuksien kantaminen heille maksaa. Läheisyys ei säily vain suurissa tunnustuksissa: siihen kuuluu auttamista sairaana, toisen voinnin tarkkailua ja toimimista silloin, kun joku muu ei enää pysty ajattelemaan seuraavaa askelta.
Malikan kanssa Yrsan suhde alkaa tilanteesta, jossa nuori nainen tarvitsee turvaa ja apua. Siihen liittyy kuitenkin myös verivala, joten suhde ei rakennu alusta asti tasavertaisten lähtökohtien varaan. Ajan mittaan Malika saa yhä enemmän omaa vastuuta ja he toimivat rinnakkain sotilaallisissa tehtävissä. Heidän välilleen syntyvä kiintymys ei tee alkuvaiheen riippuvuudesta olematonta, mutta yhteinen tekeminen antaa suhteelle uusia muotoja. Malika ei jää vain naiseksi, jota Yrsa kerran auttoi.

Kuuletko äitien laulavan?
Laulun vihaisten naisten?
Tämä on sävel naisen sellaisen,
joka ei suostu enää orjaksi!

Ei yksikään ruoskan varjo,
ei yksikään rautainen laki,
ei valtaistuin, ei herra, ei terä
saa meitä enää polvilleen.

Nyt nousee ääni kahleista,
nyt nousee viha vaiennettu.
Me olemme ne, jotka alistettiin,
Enää emme taivu.

Nyt kaikuu sävel kahleista,
nyt pauhaa laulu kielletty.
Me olemme ne, joita Dreanera
ei orjiksi tee enää.

Ote Yrsan laulusta

Historia

Sisältää juonipaljastuksia.

Yrsa kasvaa Pohjolassa Vaeltajien parissa. Kun Niniriel tutustuu häneen Lindessan akatemiassa, hän on hieman yli satavuotias ja opiskelee viidettä vuotta. Hän on siten yhä nuori haltia, mutta ei enää kokematon elämän aloittelija. Pohjoisessa vietetyt vuodet näkyvät sekä hänen ruumiissaan että tavassaan puhua. Hän tuntee myös seudun kertomuksia ja on käynyt Hauenleuassa, jonka menneisyys alkaa myöhemmin yhdistää häntä uuteen opettajaansa.

Ninirielin ottaessa vastuulleen eläköityvän opettajan, Isilmen viidennen vuoden ajattelun kraman Yrsa kuuluu niihin opiskelijoihin, jotka tahtovat tietää, mitä uudelta opettajalta voi odottaa. Hän ei pysyttele huomaamattomana, vaan kysyy tämän opetustavasta suoraan. Ensikohtaamisesta alkaa yhteys, jossa opetettavat asiat ja henkilökohtainen kiinnostus kulkevat rinnakkain. Niniriel puolestaan huomaa Yrsan kyvyn ajatella itsenäisesti ja tämän valmiuden osallistua keskusteluun ilman, että opettajan asema sulkisi kysymykset ennalta. Akatemian länsipuolelle suuntautuva opintoretki antaa heille tilaisuuden tutustua paremmin. Yrsa yhdistää Niniriel Harmaan nimen pohjoisesta tuntemiinsa kertomuksiin. Hän ei kuitenkaan kohtele tätä esi-isän maineen jatkeena eikä hyväksy ajatusta periytyvästä syyllisyydestä. Kun Niniriel kertoo tuntevansa Nemarin, Yrsa haluaa varmistuksen. Mieliyhteydessä jaetut muistot muuttavat kertomuksen uskottavaksi ja avaavat samalla paljon henkilökohtaisemman keskustelun mahdollisuuden.
Yrsa on havainnut Sandraelin vaikutuksen opiskelijoihin jo ennen kuin tuntee kaikkia Ninirielin salaisuuksia. Hän kertoo kovenevista asenteista ja opiskelijoista, joita Sandrael kokoaa ympärilleen. Hänen tietonsa auttaa Ninirieliä hahmottamaan akatemiassa kasvavaa vaaraa. Keskusteluissa Yrsa puolustaa myös ihmisten ja haltioiden yhteistyötä sekä naisten asemaa. Hän joutuu siten ottamaan kantaa asioihin, jotka eivät jää koulun harjoituksiksi, vaan alkavat jakaa ympärillä olevaa yhteisöä.

Luottamuksen syvetessä Yrsa vannoo verivalan Ninirielille ja Calindralle. Päätös tuo hänet niiden salaisuuksien äärelle, joita ei voida turvallisesti kertoa kenelle tahansa. Vala ei ole vain kuvaannollinen lupaus uskollisuudesta: se voi pakottaa hänet tottelemaan. Yrsa valitsee sitoutumisen itse, mutta samalla osa tulevista valinnoista siirtyy toisten vallan piiriin. Tämän ratkaisun seuraukset tulevat myöhemmin hyvin henkilökohtaisiksi hänen ja Ninirielin välillä.
Kalastajakylän saunassa Yrsa osallistuu tilanteeseen, jossa Malikan kokema hyväksikäyttö paljastuu. Niniriel parantaa nuoren naisen vammoja ja auttaa irrottamaan tätä Sandraelin vaikutuspiiristä. Malika vannoo Ninirielin pyynnöstä verivalan Yrsalle. Yrsa saa näin vastuulleen jonkun, jonka elämässä turvallisuus ja riippuvuus ovat jo valmiiksi vaikeasti erotettavissa. Malikan ja Yrsan välille kehittyy läheisyyttä, joka jatkuu huomattavasti alkuperäistä pelastamistilannetta pidemmälle.
Samalla opintoretkellä Yrsan ja Ninirielin suhde muuttuu romanttiseksi. Yhteinen pohjoinen kokemus, avoimuus ja ruumiillinen läheisyys vahvistavat kiintymystä. Myöhemmin Ciaranin vierailun yhteydessä Yrsa kertoo rakastavansa Ninirieliä. Niniriel puolestaan harkitsee hänen lähettämistään Saanaan, jossa tämä olisi paremmin turvassa. Yrsalle ajatus merkitsee sitä, että häneltä riistettäisiin oikeus valita paikkansa rakastamansa rinnalla juuri silloin, kun valinnalla on suurin merkitys.
Niniriel pystyisi verivalan vuoksi määräämään Yrsan lähtemään, vaikka tämä vastustaisi. Yrsa pyytää häneltä siksi lupausta, ettei häntä karkoteta turvaan eikä myöskään vapauteta valasta tavalla, joka katkaisisi heidän yhteisen sitoutumisensa. Niniriel avaa hänelle muistojaan, kertoo tulevaisuuteen liittyvästä tiedosta, Hannista ja odotettavista kuolemista. Yrsa jää tietoisena siitä, ettei tarjolla ole lupausta onnellisesta tai turvallisesta lopusta. Niniriel lupaa olla lähettämättä häntä pois.
Valmistuttuaan Yrsa jää Ninirielin assistentiksi. Hänellä on oma asunto, mutta yönsä hän viettää Ninirielin ja Calindran luona. Ammatillinen yhteistyö ja yhteinen kotiarki sitovat häntä yhä tiiviimmin naisiin, joiden julkinen asema ei paljasta heidän todellisia tehtäviään. Myös Elanirista tulee hänelle läheinen. Matka Saanaan näyttää Yrsalle konkreettisesti sen pohjoisen turvapaikan, johon tulevan sodan varalta kootaan toivoa ja voimaa.

Miehityksen alettua Yrsa joutuu aluksi pysyttelemään kalastajakylässä erossa akatemian tapahtumista. Hän haluaa kuitenkin takaisin Ninirielin rinnalle. Ninirielin vierailuun liittyy vihollispartion surmaaminen ja tapahtumien peittäminen kyläläisten muistoja muokkaamalla. Yrsa on jo tässä vaiheessa mukana vastarinnassa, jossa läheisten suojeleminen ja siviilien turvaaminen voivat edellyttää tekoja, joiden todellisesta luonteesta ympärillä olevat ihmiset eivät saa tietää.
Elanir järjestää Yrsalle mahdollisuuden palata akatemiaan väärentämällä tarvittavat kuulustelu-, perehdytys- ja nimityspaperit. Yrsa ottaa vastaan dekaanien kirjurin tehtävän uudelleen nimetyn Vapauden akatemian totuuden kramassa ja joutuu kantamaan miehitysjärjestelmään kuulumista osoittavaa merkkiä. Hänen asemansa näyttää ulospäin osalta samaa hallintoa, jota hän todellisuudessa vastustaa. Työ tuo hänet lähelle asuntoloiden järjestelyjä, asiakirjoja ja arjen tietovirtoja, joita ilman akatemian valvonta ei toimisi.

Yrsan vastuu läheisistä konkretisoituu Calindran jouduttua Kavrosin huumaamaksi. Hän auttaa tämän toipumisessa ja antaa tarvittavaa eliksiiriä saamiensa ohjeiden mukaisesti. Hän joutuu myös sovittamaan yhteen henkilökohtaisen menetyksen ja uudenlaisen perheen: hänen vanha ystävänsä Tihomir kuolee hyökättyään Liziä vastaan. Yrsa ei silti kohtele Liziä pelkkänä ystävänsä kuoleman aiheuttajana. Hän pystyy tunnistamaan tämän osaksi niitä läheisiä, joiden suojelemiseen hän on itse sitoutunut.

Kirjurin työn lomassa Yrsa auttaa Faenia ymmärtämään, etteivät vaalijoista levitetyt käsitykset vastaa koko totuutta. Hän tapaa tämän entisessä opiskelijahuoneessaan ja kertoo Nemarin, Ninirin sekä Ninirielin menneisyydestä. Hän antaa nuorelle naiselle toisenlaisen selityksen heistä, jotka tämä on opetettu näkemään pettureina. Tiedon jakaminen on vaarallista, mutta juuri sen avulla Yrsa osallistuu uuden luottamuksen rakentamiseen miehityksen keskelle.
Calindran muuttaminen Kaelvressaksi vaatii Yrsalta huomattavasti raskaampaa osallistumista kuin ulkopuolisen avustajan tehtävän. Elladir on opettanut hänelle menetelmän, minkä hän välittää Elanirille. Niniriel tallettaa Calindran onnellisia muistoja ja painaa tämän oman persoonan piiloon, Yrsa valikoi uuden minuuden käyttöön sopivia muistoja ja Elanir täydentää kokonaisuutta väärillä muistikuvilla. Yrsa joutuu kohtaamaan syntyvän persoonan kylmyyden tietäen samalla osallistuneensa sen rakentamiseen. Hän auttaa peittämään rakastamansa ihmisen toisenlaisen olemuksen alle.

Aldirin vankilasaarelle suuntautuvalla matkalla Yrsa toimii Ninirielin, Calindran ja Elanirin rinnalla. Matkalla heidän kohtalonsa kietoutuvat yhä tiiviimmin Faenin, Fjanirin ja Taruvielin elämään. Ninirielin herätettyä Aldirin Taruviel pääsee lähtemään muiden mukana. Yrsalle tästä syntyy uudenlainen vastuu: pitkään eristyksissä eläneen nuoren naisen on päästävä turvaan ja opittava samalla tuntemaan maailma vankeutensa ulkopuolella.

Saarelta lähdettyä ryhmä jakautuu eri tehtäviin. Calindra ja Faeni suuntaavat Suldaan, Elanir ja Fjanir Zelitheniin, kun taas Yrsa kulkee Ninirielin ja Taruvielin kanssa kohti pohjoista. Harjunpäässä he käyttävät peitetarinaa ja Yrsa esiintyy Ursulana. Majatalossa hän huomaa levottomuutta herättäviä yksityiskohtia, mutta ei pysty estämään tulevaa katastrofia. Liz surmaa Ninirielin. Mieliyhteyden kautta välittyvä kipu kaataa myös Yrsan tajuttomaksi.
Yrsa herää Taruvielin ravistelemana tilanteeseen, jossa hänen rakastettunsa on kuollut ja majatalossakin on surmattu ihmisiä. Hän joutuu ottamaan tapahtumat haltuunsa ilman aikaa surra. Kujalta hän löytää Dionaran ja kuolleen Lizin: Dionara on oman verivalansa pakottamana surmannut Lizin tämän tapettua Ninirielin. Tämä pyytää Yrsaa päättämään myös oman elämänsä. Yrsa keskustelee asiasta Taruvielin kanssa ja suostuu lopulta pyyntöön. Hän surmaa Dionaran eikä pysty pelastamaan enää ketään heistä.
Kuolemat on tämän jälkeen peitettävä. Yrsa turmelee Lizin ja Dionaran ruumiit inhon vallassa tunnistamisen estämiseksi ja järjestää löytöpaikan näyttämään ryöstön seuraukselta. Taruvielin voimaa käyttäen hän pyyhkii kyläläisten muistista koko edellisen päivän. Hän ei siis vain pakene tai muuta yksittäisen todistajan muistikuvia, vaan poistaa laajan joukon ihmisiä koskevan tapahtumaketjun heidän tietoisuudestaan. Toimintakykyinen suojelija ja väkivallan jälkien häivyttäjä ovat tässä sama nainen.

Matka Taruvielin kanssa jatkuu kohti Saanaa. Yrsa kantaa mukanaan myös Ninirielille valmistamaansa kuksaa, jonka käyttäjä on nyt poissa. Käytännön päätöksiin sekoittuu epäilys siitä, kuinka paljon Niniriel tiesi omasta kuolemastaan ja mitä tämä mahdollisesti järjesti etukäteen. Yrsa ei saa vastausta kaikkeen, mutta hänen on silti huolehdittava Taruvielistä. Hän opettaa tälle matkan aikana maailmasta ja selviytymisestä, vaikka yrittää itse ymmärtää vasta tapahtunutta.
Enehtarin ja Niloreanin kohtaaminen muuttaa matkan suunnan. Nilorean ei ole vain tarinoiden kuollut Harmaa, vaan palannut elävien pariin ensimmäisenä Aurelina. Hän paljastuu myös Ninirielin ja Ninirin isäksi, vaikka sisaret ovat pitäneet häntä isoisänään. Yrsa ei hyväksy näin suurta väitettä varmistamatta sitä. Yhteiseen tietoon perustuva todiste auttaa häntä luottamaan mieheen. Samalla Taruvielin sukulaisuus Ninirieliin avautuu uudella tavalla, ja erillisiltä näyttäneet elämät liittyvät samaan perheeseen.
Ninirielin paluu kuolleista antaa Yrsalle takaisin rakkaan, jonka kuoleman hän ehti jo joutua todistamaan ja peittämään. Paluu ei kuitenkaan kumoa tapahtunutta. Niniriel on muuttunut, ja hänen ympärilleen alkaa rakentua uudenlaista jumalallista valtaa. Hän tekee Yrsasta kolmannen Aurelin. Yrsa saa siivet ja voimaa, jonka avulla voi toimia aivan toisessa mittakaavassa kuin aikaisemmin.
Seuraavissa vaiheissa Yrsa osallistuu Suldassa vallitsevan tilanteen selvittämiseen. Vihollisen puolustusta ei voida yksinkertaisesti murtaa, vaikka käytettävissä on aiempaa suurempia voimia. Matkalla heidän joukkoonsa liittyy Calindran pelastama Eldora. Lopulta pohjoiseen palaava joukko tuo mukanaan tietoa, jota Saanaan jääneiltä on puuttunut vuosien ajan. Yrsan rinnalla kulkevat uudet matkakumppanit joutuvat nyt kohtaamaan myös sen, millaisina hänen ja Ninirielin tekoja on pidetty salaisuuksien ulkopuolella.

Huurreharjussa Niniriel kohtaa sisarensa ja Nemarin. Yrsalle paluu merkitsee siirtymistä salaisesta selviytymisestä avoimen vastarinnan valmisteluun. Sotaneuvotteluissa hän ehdottaa siviilien siirtämistä turvaan ennen kuin taistelut leviävät heidän kotiseuduilleen. Yrsa ja Malika lähtevät ensimmäisen kärjen mukana valmistelemaan toimintaa. Yrsa katsoo pienenkin joukon riittävän alkuun, jos tehtävä ja sen edellytykset tunnetaan. Hän ei jää odottamaan suuren armeijan liikkeellelähtöä.
Yrsa ja Malika kiertävät pohjoisen kyliä ja ohjaavat asukkaita Huurreharjuun, josta nämä pääsevät edelleen Saanaan. Turvapaikan lisäksi ihmisille luvataan elantoa ja annetaan rahaa. Avun konkreettisuus tekee lähtemisestä mahdollisen myös niille, joilla ei ole omia varoja. Samalla vastarinta iskee viholliselle uskollisten kauppiaiden kuljetuksiin. Ihmisten mielistä luettu tieto vaikuttaa siihen, keitä autetaan eteenpäin ja keiltä viedään tavarat. Avustustyö ja sotilaallinen tiedustelu kulkevat rinnakkain.
Keväällä Yrsa ja Malika johtavat väijytystä sotilassaattuetta vastaan. Heidän joukkonsa kätkeytyy maastoon ja käyttää lintujen ääniä viestimiseen, sillä avoin mieliyhteys voisi paljastaa heidät taikuutta käyttäville vastustajille. Vaeltajien vanha taito saa näin ratkaisevan merkityksen uudenlaisessa sodassa. Yrsa pitää voimansa aluksi piilossa ja antaa vihollisen erehtyä voimasuhteista. Tilanteen hallinta perustuu sekä valmisteluun että siihen, etteivät vastaantulijat tunnista, keitä he kohtaavat.
Väijytyksen jälkeen Yrsa osoittaa, miten armoton hänestä on tullut. Hän surmaa häntä halventavan sotilaan, riistää vihollista palvelevilta haltioilta taikuuden ja määrää vangit naulattaviksi rinteisiin. Kun ristiinnaulitsemiseen tarvittavaa puuta ei riitä, hän ei luovu rangaistuksesta vaan muuttaa toteutustapaa. Tarkoitus on herättää kauhua Ninirielin antaman linjan mukaisesti. Yrsa myös tahtoo onnistua rakastettunsa silmissä. Henkilökohtainen uskollisuus ja suunnitelmallinen terrori liittyvät tässä tiiviisti toisiinsa.
Voudin Yrsa jättää eloon, parantaa tämän vamman ja antaa mukaan ruokaa sekä vettä. Armo on tässä ennen kaikkea viestin kuljettamisen väline: miehen on palattava kertomaan Ealrianin vapautusarmeijasta ja kuolleista nousseesta Nilorean Harmaasta. Sotilaiden kohtalo tekee varoituksesta konkreettisen. Yrsan aiemmin ihailema valkoinen kukka värjäytyy rinteessä verestä. Hän ei tämän jälkeen pysähdy pitkään tunnustamaan katumusta, vaan jatkaa tehtäväänsä. Teko jää osaksi hänen historiaansa ilman sovittavaa selitystä.

Yrsa nousee läntisen armeijakunnan johtoon ja osallistuu vihollisen painostamiseen Kordin, mikä ennen tunnettiin Aelnasina, suunnalla. Malikan kanssa hän suunnittelee myös toimintaa, joka jatkuu pääjoukon vetäytymisen jälkeen. Vapaaehtoisista kootaan kolmensadan taistelijan joukko, joka jaetaan kahteentoista osastoon Björnin alaisuuteen. Tavoitteena on sitoa vihollista ja pitää vastarinta elävänä ilman, että koko armeija jää samaan paikkaan. Yrsa pystyy siten johtamaan paitsi välitöntä taistelua myös myöhemmäksi jäävää, hajautettua toimintaa.
Hänen matkansa jatkuu Ninirielin ja Niloreanin seurassa laajemmalle Ealrianiin. Heidän toimintansa vapauttaa orjuutettuja ihmisiä ja nahoissakulkijoita, mutta yhteys pohjoiseen ei katkea. Yrsa pitää mielessään Malikan ja tälle jääneet tehtävät silloinkin, kun on itse kaukana. Durlainin tapahtumien yhteydessä hän lähtee Eilredin ja Niloreanin mukana Tinon suuntaan Ninirielin jäädessä toisaalle. Hänen elämänsä ei enää mahdu yhteen rintamaan, kaupunkiin tai kumppanuuteen, vaikka jokainen niistä sitoo häntä edelleen.

Yrsan kirjoittamat laulunsanat saavat sodan aikana poikkeuksellisen laajan kuulijakunnan. Niniriel välittää naisten nousuun kutsuvan laulun mieliyhteydellä eri puolille Ealriania. Yrsan ääni ja hänen muotoilemansa sanat tulevat osaksi kokemusta, jonka jakavat ihmiset kaukana toisistaan. Myöhemmin Durlainissa sama laulu kuuluu paikallisen esittäjän muokkaamana. Yrsa liikuttuu kuullessaan, että hänen sanoistaan on tullut jotakin, mitä muut kantavat eteenpäin ilman hänen läsnäoloaan.
Kaikki läheiset eivät selviä yhteisestä tehtävästä. Noiran ja Elanirin menetyksiä seuraa Calindran kuolema, jonka jälkeen Yrsa palaa Ninirielin luo. Hän ottaa tämän syliinsä ja kantaa lopulta pois rakkaansa vaimon ruumiin luota. Eleessä ei ole ratkaisua menetykseen eikä lupausta sen korvautumisesta. Hän pystyy kuitenkin tekemään yhden konkreettisen asian: olemaan paikalla ja liikuttamaan rakastettuaan silloin, kun tämä ei itse jaksa.

Velorandiksessa Yrsa seisoo Ninirielin rinnalla, kun salassa tehtyä työtä ja vaalijoiden uhrauksia tuodaan julkisesti esiin. Se ei herätä kuolleita eikä tee kaikista teoista yksiselitteisiä, mutta katkaisee ainakin osan siitä valheellisesta maineesta, jonka keskellä naiset ovat toimineet. Yrsa soittaa huilua kaatuneiden vaalijoiden muistoksi esitettävässä laulussa. Musiikki palaa hänen elämässään tällä kertaa kutsun ja kapinan sijasta muistamiseen: poissa oleville annetaan paikka yhteisessä hetkessä.
Lopulta Yrsan tie johtaa pois Ealrianista Ninirielin, Niloreanin, Faenin ja Fjanirin seurassa.
Yrsan siihenastinen elämä päättyy näin lähtöön, ei täydelliseen voitonjuhlaan. Hän on ehtinyt olla opiskelija, opettajan työtoveri, salaisuuksien kantaja, rakastettu, suojelija ja pelätty komentaja. Hän on auttanut haltioita ja ihmisiä turvaan ja määrännyt toisia kuolemaan. Hän vie mukanaan Ninirielin, mutta ei voi ottaa mukaan kaikkia rakastamiaan ihmisiä eikä palauttaa heitä entisiksi. Hänen viimeinen suuri valintansa on jatkaa elämää maailmassa, jonka mahdollisuuksia hän ei vielä tunne.

Kuvagalleria

Hahmon luomisprosessi

Tulossa pian.

  • Yrsa on saanut paljon vaikutteita viikinkien kilpineidoista.

Minä yritin estää Ninirieliä, todella yritin, mutta hän ei kuunnellut enää järkeä. Yritin saada hänet luoksenne, mutta hän ei suostunut. Hän sanoi sinun olevan ainoa, joka voisi häntä estää.
Hän lähti Sandraelin kanssa, enkä tiedä minne. 
–Nessa

Yrsa rypisti kirjeen nyrkkiinsä ja antoi sen murentua tuuleen. Hän olisi romahtanut polvilleen, ellei Nilorean olisi viime tipassa kaapannut häntä syliinsä. Henki ei tahtonut kulkea, hän tunsi tukehtuvansa. Koskaan hän ei ollut surrut yhtä paljon. Milloinkaan hän ei ollut pelännyt yhtä paljon. Hän kuuli etäisesti, kuinka Nilorean jakeli viestintuojille käskyjä herttuan arvovallalla, mutta ei jaksanut itse niistä välittää. Hän vain tärisi ja itki miehen halauksessa. 
“Hän meni Lindessaan, eikö?” Nilorean kysyi surullisena, kun viestinviejät olivat menneet.
Yrsa ei kyennyt vähentämään. Vasta herttuan läpsäisy hänen poskilleen veti hänet takaisin maailmaan. 
“Mitä sinä sanoit?” Hän kysyi hiljaa.
“Menikö Riel Lindessaan?” Nilorean toisti pehmeästi. 
Yrsa nyökkäsi voimattomana. 
“Sitten mekin lähdemme sinne. Keskity, Yrsa. Voin viedä meidät sinne, mutta sinun täytyy näyttää minulle reitti”, Nilorean komensi hellästi, vaikka sai itsekin vain vaivoin hillittyä pakokauhuisen myrskyn mielessään. “Rielin vuoksi.”
Sanat saivat viimein eloa Yrsaan. Hän nousi haparoiden ja pyyhki enimmät kyyneleet kasvoiltaan. 
“Rielin vuoksi”, hän kuiskasi särkyneenä. 

Sukella syvemmälle

Tällä sivulla mainitut

Näillä sivuilla viitataan tähän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *