Nilorean

Arvioitu lukuaika: 7 minuuttia

“DRACKIN? Ei hyvää päivää, anna minun kaikki kestää! Jätä, hitto vie, nuo lempinimet pois ja puhuttele Kuolemaa kuten hänen arvolleen sopii! Kuka hitto sinä luulet olevasi?”

Nilorean

Nilorean Harmaa on Vexenvaultin herttua, jonka elämä kuuluu Ealrianin kaukaiseen historiaan mutta jonka vaikutus tuntuu myös paljon myöhempinä aikoina.

Henkilönä

Niloreanin persoonassa yhdistyvät sotilaallinen arvokkuus ja lämmin, toisinaan hyvinkin leikkisä suhtautuminen toisiin. Hän nauttii arvonimistään, mutta niiden takana on mies, jonka tärkeimmät toiveet koskevat perhettä ja mahdollisuutta olla läsnä rakkailleen. Ealrianin historian poikkeukselliset tapahtumat pakottavat hänet tarkastelemaan uudelleen sekä omaa asemaansa että sitä, millaiseksi hän ajatteli elämänsä muodostuvan.
Hänen kauttaan tarinoissa käsitellään erityisesti menetyksen ja jälleenlöytämisen merkitystä. Hänen kohtalonsa muistuttaa, etteivät syntyperä ja korkea asema takaa onnellista elämää, mutta eivät myöskään määrää sitä, kuinka sitä voi suhtautua uuteen mahdollisuuteen.

Nilorean on ylpeä, suoraselkäinen ja sotilaallisen kurinalainen. Virallisissa tilanteissa hän voi vaikuttaa juhlalliselta ja jopa mahtipontiselta, sillä hän tuntee oman asemansa ja osaa käyttää siihen liittyviä arvomerkkejä. Läheisten seurassa hänen käytöksensä muuttuu rennommaksi. Hän osaa nauraa itselleen, innostua pienistä asioista ja osoittaa kiintymystä vailla tarvetta säilyttää sotapäällikön etäisyyttä.

Hänessä on myös uskollisuutta, joka ei tarkoita sokeaa tottelemista. Nilorean kykenee arvostelemaan läheistensä ratkaisuja ja vastustamaan sellaisia tekoja, joita hän ei pidä oikeina. Tästä huolimatta hän pyrkii olemaan läsnä silloin, kun toinen tarvitsee apua.
Niloreanin arvokkuus on helppo nähdä ennen hänen henkilökohtaista lämpöään. Drackariuksen saleissa hänen asemansa liittyy sotilaalliseen järjestykseen, ja hänen valkoiset vaatteensa sekä arvomerkkinsä kertovat merkittävistä tehtävistä. Hän ei kuitenkaan ole pelkkä sotilashahmo. Hänessä on leikillisyyttä ja kykyä suhtautua toisiin avoimesti, kunhan hän ei koe tilanteen vaativan virallista esiintymistä.

Pitkä erossaolo Ealrianista tekee hänen myöhemmästä elämästään erikoislaatuista. Hänen on opittava tuntemaan ihmisiä, joiden elämästä hän on ollut poissa kokonaisia aikakausia. Hän ei voi korvata tätä menetettyä aikaa arvovallalla tai olettaa, että tytärten velvollisuus olisi hyväksyä hänen näkökulmansa. Hänen vahvuutensa isänä näkyy ennen kaikkea yrityksessä ymmärtää heitä.
Niloreanin oikeudentunto on tärkeä myös siksi, että hän syntyy asemaan, jossa olisi helppoa omaksua vallankäyttäjien käsitys muiden velvollisuuksista. Hän kykenee kuitenkin vastustamaan omaa sukuaan. Tämä tekee hänen valinnoistaan Ealrianin historian kannalta paljon merkityksellisempiä kuin hänen arvonimensä yksin osoittaisi.

Vexenvaultin herttuan tehtävä antaa hänelle mahdollisuuden tarkastella valtaa läheltä. Hän näkee, miten sotilaallinen voima, käskyt ja henkilökohtainen lojaalius vaikuttavat tavallisten ihmisten elämään. Kun oman suvun toiminta alkaa poiketa hänen käsityksestään oikeudenmukaisuudesta, ristiriitaa ei voi ratkaista vain pysymällä hiljaa. Hän joutuu erottamaan läheisiin kohdistuvan kiintymyksen velvollisuudesta hyväksyä näiden teot.

Myöhemmin Niloreanin maailmankuva laajenee kuoleman valtakunnassa. Drackariuksen palveluksessa hän kohtaa maailman ja elämän rajat tavalla, johon tavallisella elävällä haltiaruhtinaalla ei olisi mahdollisuutta. Kokemukset eivät tee hänestä erehtymätöntä, mutta muuttavat sitä, miten hän ajattelee menetyksestä ja toisesta mahdollisuudesta.

Niloreanilla on kokemusta joukkojen johtamisesta ja vastuusta, jota herttuan asema edellyttää. Hänelle arvovalta merkitsee velvollisuutta olla esimerkkinä muille. Hänen myöhemmissä vaiheissaan sotilaallinen osaaminen saa uudenlaisen merkityksen, kun Ealrianin kansat tarvitsevat sekä johtajia että toivoa.
Nilorean on ollut johtaja jo ennen kuin hänestä tulee Ealrianin vapautusarmeijan näkyvä hahmo. Herttuan asema Vexenvaultissa edellyttää tuntemusta käskyvallasta ja siitä, miten joukot toimivat. Drackariuksen palveluksessa nämä taidot saavat uuden ympäristön, jossa hänen vastuunsa liittyy kuolleiden maailmaan.

Kun Nilorean myöhemmin palaa elävien keskuuteen, hänen sotilaallinen kokemuksensa yhdistyy poikkeukselliseen asemaan ensimmäisenä Aurelina. Hänestä tulee henkilö, johon moni voi kohdistaa toivonsa silloin, kun vanhat valtakunnat ovat olleet pitkään miehityksen alla. Hän pystyy tarjoamaan joukkojen johtamiseen sekä taitoa että arvovaltaa.
Johtajana hän joutuu kuitenkin oppimaan uuden ajan säännöt. Hänen kuolemansa jälkeinen Ealria ei ole sama paikka, jonka hän tunsi, eivätkä sen ihmiset aina suhtaudu hallitsijoihin samalla tavalla. Isänä ja sotilaana hänen on myös muistettava, että tytärten elämässä on paljon sellaista kokemusta, jota hän ei jaa. Hän voi johtaa joukkoja, mutta ei kirjoittaa heidän menneisyyttään uudelleen.

Niloreanin suhde tyttäriinsä Niniriin ja Ninirieliin on hänen tarinansa keskeisiä tunnesiteitä. Pitkä ero tekee mahdollisuudesta tutustua heihin erityisen arvokkaan. Hän ei pyri korvaamaan menetettyä aikaa arvonimillä tai mahtiteoilla vaan haluaa olla heille isä, joka kuuntelee ja suojelee.
Myös Nemar ja Yrsa liittyvät tähän laajenevaan perheeseen. Niloreanin on opittava tuntemaan läheisiään ihmisinä, joilla on ollut kokonaiset elämät hänen poissa ollessaan. Isyys ei anna hänelle oikeutta tehdä heidän ratkaisujaan, mutta antaa syyn yrittää ymmärtää niitä.

Ninirin ja Ninirielin olemassaolo on Niloreanin elämässä suuri, pitkään salattu kysymys. Tyttäret syntyvät olosuhteissa, joissa hänen oma tahtonsa ei määrää sitä, miten perhe muodostuu. Heidän kasvamisensa kaukana hänestä tekee jälleennäkemisestä paljon monimutkaisemman kuin pelkän sukuyhteyden paljastumisen. Tyttärillä on jo omat rakkaansa, vastuunsa ja maailmankuvansa, joiden rakentamiseen Nilorean ei ole voinut osallistua.
Ninirielin elämässä Yrsa ja Calindra ovat erityisen tärkeitä, kun taas Ninirin tarina liittyy Nemariin ja heidän yhteiseen perheeseensä. Niloreanin on opittava tuntemaan nämä ihmiset osana tyttäriensä elämää. Hänen suhteensa heihin muodostaa uudenlaisen sukuyhteyden, jonka merkitys kasvaa juuri siksi, ettei kukaan ole voinut aloittaa sitä alusta.

Aldirin poikana ja Hannin sekä Taruvielin sisarpuolena Nilorean kuuluu myös suureen jumalalliseen sukuun. Näistä suhteista syntyy uusia mahdollisuuksia ymmärtää omaa taustaa. Samalla hän saa nähdä, että perheenjäsenet voivat kasvaa hyvin erilaisiksi, vaikka heidän syntyperässään olisi yhteisiä piirteitä.

Vai pelkuri? Olen usein miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi koskaan lähtenyt Naelwynin matkaan. Ruhtinas Eilred oli hyvä ystäväni. Ehkä olisin perustanut oman valtakuntani tänne Durlainin liepeille. Mutta voih, silloin minä aina muistan lähteneeni. Lähdin, koska pelkäsin. Ja sitten lähdin uudelleen, koska pelkäsin ja sillä kertaa Naelwyn tappoi minut.

Nilorean

Historia

Nilorean herää ensimmäisten haltioiden joukossa ja on voimakas heidän keskuudessaan. Hänen päätöksensä seurata Naelwynia suo hänelle myöhemmin Vexenvaultissa herttuan aseman. Hänestä tulee arvostettu henkilö, jonka ajattelussa korostuvat oikeudenmukaisuus ja velvollisuudentunto. Hänen suhteensa kuningattareen joutuu ajan kuluessa koetukselle, kun hän ei hyväksy kaikkia tämän vallankäyttöön liittyviä ratkaisuja.

Vexenvault on Niloreanin varhaisen elämän keskus. Kaupunki tunnetaan vahvasta sotilaallisesta järjestyksestä ja kuningatar Naelwynin vallasta, joka poikkeaa muiden Ealrianin haltiavaltakuntien tavoista. Niloreanin asema herttuana tekee hänestä osa tätä järjestelmää, mutta hänen oma moraalinsa ei lopulta sovi kaikkeen, mitä hänen äitinsä nimissä tehdään.
Hänen irtautumisensa kuningattaren tavoitteista on merkittävä poliittinen ja henkilökohtainen ratkaisu. Siinä ei ole kyse pelkästä alamaisen kapinasta, vaan siitä, ettei lojaalius voi hänen mielestään merkitä rajatonta tottelemista. Vexenvaultin historia vaikuttaa myöhemmin myös hänen tyttäriinsä, jotka joutuvat kohtaamaan valtakunnan menneisyyteen liittyviä salaisuuksia.

Niloreanin kuolema päättää tämän varhaisen elämänvaiheen, mutta ei hänen tarinaansa. Hänen kohtalonsa osoittaa, että Ealrianissa kuolema voi johtaa myös uudenlaiseen vastuuseen. Se ei kuitenkaan tee elävien keskuudesta katoamisesta merkityksetöntä. Kaikki se, mitä hän ei saa kokea tyttäriensä kanssa, jää pitkäksi ajaksi hänen elämänsä suurimmaksi menetykseksi.

Niloreanin elämä saa poikkeuksellisen suunnan, mikä liittää hänen kohtalonsa Kuoleman valtias Drackariukseen. Kuoleman valtakunnassa hän saa tehtäviä ja vastuita, mutta menettää samalla yhteyden siihen maailmaan, jossa oli aiemmin elänyt. Pitkä ajanjakso erossa Ealrianista tekee hänen myöhemmästä suhteestaan eläviin erityisen monimutkaisen.
Drackariuksen palveluksessa Nilorean saa korkean aseman ja tehtäviä, jotka liittyvät Kuoleman valtakunnan järjestykseen. Valkoinen asepuku ja arvomerkit ovat hänelle uuden elämänvaiheen tunnuksia. Ne osoittavat, että hänen sotilaallinen kokemuksensa ei ole kadonnut kuoleman myötä, vaan se palvelee nyt aivan toisenlaista päämäärää.

Kuoleman valtakunnan aika on pitkä verrattuna siihen, kuinka nopeasti Ealrianin historia voi muuttua. Nilorean on poissa, kun hänen tyttärensä kasvavat ja muodostavat omat elämänsä. Hän ei voi enää tehdä heidän hyväkseen sellaisia päätöksiä, joita elävä isä voisi. Kun hänen oma kohtalonsa myöhemmin muuttuu, hän joutuu kohtaamaan tämän poissaolon seuraukset.
Drackariuksen kanssa syntyvä suhde ei ole pelkkä hallitsijan ja alaisen suhde. Se liittyy Niloreanin kokemukseen siitä, mitä kuoleman jälkeen voi olla ja millainen mahdollisuus paluuseen voidaan joskus antaa. Tämä tekee hänestä poikkeuksellisen henkilön myös muiden jumalten ja haltioiden näkökulmasta.

Niloreanin nimi nousee uudelleen merkittäväksi Ealrianin sotavuosien keskellä. Hänen sotilaallinen kokemuksensa ja poikkeuksellinen asemansa tekevät hänestä tärkeän hahmon vapautusta tavoitteleville joukoille. Hänelle itselleen arvokkainta on kuitenkin mahdollisuus tutustua perheeseensä ja nähdä maailma, josta hän oli ollut pitkään erossa. Hänen paluunsa Ealriaan liittyy maailman vapautusliikkeeseen ja uuteen Aureleiden vaiheeseen. Ensimmäisenä Aurelina hän saa tehtävän, jonka mittakaava on paljon suurempi kuin vanhan Vexenvaultin herttuan vastuu. Hän toimii näkyvänä johtajana, jonka nimi ja sotilaallinen asema voivat yhdistää muuten hajallaan olevia joukkoja.
Paluun aikana hänen suhteensa Ninirieliin, Niniriin ja näiden läheisiin tulee keskeiseksi osaksi hänen elämäänsä. Hän ei ole vain sotaneuvostojen henkilö, vaan myös isä, joka saa mahdollisuuden kysyä tyttäriltään asioita, joita ei ollut läsnä kuulemassa. Yrsa ja Nemar antavat hänelle yhteyksiä sellaiseen elämään, jonka muodostumiseen hän ei ole aiemmin osallistunut.

Niloreanin paluu muuttaa erityisesti sitä, miten Niniriel voi ajatella omaa sukuaan. Herttua ei ole hänelle enää pelkkä menneisyyden nimi tai sukulinjan osa, vaan ihminen, jolla on oma käsitys perheestä ja velvollisuudesta. Heidän suhteessaan on tilaa kiintymykselle, mutta myös kysymyksille siitä, millaiset päätökset johtivat niin pitkään eroon. Sama koskee Niniriä, jonka elämä on ehtinyt rakentua Nemarin ja muiden läheisten ympärille. Drackariuksen saleissa vietetyt vuodet tekevät Niloreanista henkilön, joka tuntee hyvin eri maailman kuin hänen tyttärensä. He ovat kasvaneet, rakastaneet ja kärsineet Ealrianissa, kun taas hän on joutunut seuraamaan aikaa toisenlaisesta asemasta. Jälleennäkemisessä heidän on opeteltava ymmärtämään myös toistensa kokemusten rajat. Nilorean ei voi olettaa, että hänen pitkä sotilaallinen palveluksensa vastaisi tyttärien kaipaamaa isän läsnäoloa.

Aurelina Nilorean saa mahdollisuuden osallistua Ealrianin vapauttamiseen. Hänen asemansa yhdistää kuoleman valtakunnan kokemuksen, Vexenvaultin herttuan historian ja uuden aikakauden sotilaallisen vastuun. Tästä syntyy hahmo, jonka julkinen merkitys kasvaa hyvin suureksi. Silti hänen henkilökohtaiset toiveensa voivat olla yllättävän tavallisia: mahdollisuus nähdä tyttärensä, puhua heidän läheistensä kanssa ja tutustua maailmaan, jonka tapahtumista hän on ollut erossa.

Myöhempien tapahtumien merkitystä lisää myös se, että Nilorean pystyy tarkastelemaan omaa sukuaan hyvin monesta näkökulmasta. Hän on sekä Aldirin poika että Naelwynin poika, Ninirin ja Ninirielin isä sekä Taruvielin ja Hannin sisarpuoli. Nämä siteet eivät muodosta yhtä helppoa poliittista liittolaisuutta, mutta ne antavat hänelle mahdollisuuden nähdä, kuinka erilaisiksi saman suvun elämät ovat muodostuneet.
Niloreanin ensimmäisen Aurelin asema antaa hänelle myös uudenlaisen suhteen omaan syntyperäänsä. Hän ei enää ole vain Naelwynin valtakunnan entinen herttua tai Aldirin poika. Hänellä on mahdollisuus edustaa Ealrianille aivan toisenlaista tulevaisuutta, jossa vanhojen sukulinjojen ristiriidat eivät yksin määrää ihmisten kohtaloita. Tämä tekee hänen paluustaan sekä henkilökohtaisesti että poliittisesti merkittävän.

Kuvagalleria

Hahmon luomisprosessi

Tulossa pian.

Tulossa pian.

“Enehtar, nyt ihan oikeasti. Laske. Se. Hiton. Jousi. He ovat ystäviäni. Tai no, eivät vielä. Yrsa kyllä pian, ja Taruviel jo enemmänkin. Siskokulta”, mies sanoi kuulostaen samaan aikaan niin hilpeältä kuin turhautuneeltakin. “Polun tunteminen on eri asia kuin sitä pitkin kulkeminen. Noin, nyt se on sanottu. Enehtar, nuo olivat sinun sanojasi Ninirielille ja Calindralle. Sinun turvasanasi!”
Yrsa vavahti kuullessaan nimensä mainittavan. Toisen kerran, kun Ninirielin nimi mainittiin. Hän katseli varuillaan, kuinka Enehtar laski vihdoin jousensa käsistään. Vasta sitten hän uskalsi lähestyä lisää, mutta vielä silloinkin hän piti kättään miekkansa kahvalla. 
“Kuka sinä olet?” Hän kysyi varovaisesti miestä katsellen.
“Kuka sinä olet?” Enehtar kysyi Taruvieliä ihmetellen. 
Hilpeä mies taputti tyytyväisenä käsiään.
“Esittelykierros! Sitä me tarvitsemme! Neidit hyvät, tässä edessänne on ei kukaan muu kuin mahtava Metsästäjä, itse Enehtar!” Hän kertoi ja kumarsi jumalalle syvään. “Enehtar, haltia edessäsi on Pohjoisen Yrsa, Lindessan akatemian kirjuri ja… tämä on oma havaintoni, Vaalijoita kaikki vuodet lämmöllään koossa pitänyt voimanainen.”
“Me olemme tavanneet”, Enehtar murahti happamana. “Olet Vaeltajien klaanista. Enää sinua ei esitellä niin. Sinusta puhutaan Lindessan noitana.”
“Minua on kutsuttu ilkeämminkin”, Yrsa hymähti. 
“Ja hänen kanssaan on Taruviel! Oi, siskokulta, kuinka olenkin odottanut tapaamistasi aina siitä hetkestä, kun sinusta kuulin”, mies jatkoi ylpeänä ja kääntyi Enehtarin puoleen. “Hän on Aldirin ja Alarielin lapsi. Luojien luoma! Vankeudessa syntynyt unohdetun rakkauden hedelmä. Taruviel, sinä tiedät jo Hannista, siskostamme? Eikö niin? Hän lähetti terveisiä, pian on hänenkin jälleen aika kulkea Ealrianissa.”
Yrsa katsoi miestä järkyttyneenä. Ei moisia salaisuuksia sopinut noin avoimesti huudella. Yhtä järkyttynyt hän oli siitäkin, että mies ylipäänsä tiesi noista salaisuuksista.
Taruviel nyökkäsi hölmistyneenä eikä saanut sanaakaan sanotuksi. 
“Alariel?” Enehtar kysyi vähintäänkin yhtä hölmistyneenä.
“Rakkauden jumalatar. Aldirin vaimo. Nainen, jonka vain harva muistaa. Ilmeestä päätellen sinä muistat, Yrsa. Näytätkö herralle Metsästäjälle?” Mies vastasi iloisena.
“En ennen kuin kerrot, kuka olet”, Yrsa töksäytti. 
“Ah”, mies huokaisi viiksiään sukien. “Minä olen Kuoleman sanansaattaja. Drackariuksen armeijan ylipäällikkö, hänen airuensa. Tai olin, hän vapautti minut tehtävistäni. Sitten minä synnyin. Nyt olen Aurel, heistä ensimmäinen…”
“Ei”, Enehtar keskeytti epäileväisenä. “Aurelit olivat vain suunnitelma. Aldir ei koskaan myöntänyt sitä arvoa kenelläkään.”
Mies kumarsi hänelle syvään. Selkäänsä suoristaessaan hänen paitansa repeytyi takaa ja suuret, harmaat siivet levittäytyivät kaikkien nähtäville. 
Yrsa katsoi näkyä ihaillen. Majesteettiset siivet olivat kuin pohjanpöllöllä. Suuret ja harmaat. 
“Mahdotonta”, Enehtar kuiskasi. “Drackarius ei olisi saanut. Mitä hittoa hän oikein mietti?”
“Ei hän omin lupinensa toiminut. Tyttäreni tuli hänen luokseen avoimella valtakirjalla”, mies kertoi nauraen ja veti siipensä takaisin selkänsä suojiin. “Noniin, jatkanpa. Minä olen Vexenvaultin herttua Nilorean Harmaa. Aldirin poika sekä Hannin ja Taruvielin velipuoli.”

 

Sukella syvemmälle

Tällä sivulla mainitut

Näillä sivuilla viitataan tähän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *