Aamu koittaa aina – OSA 2

 Lindessan akatemian saleissa kuljetaan nyt täysin toisenlaisin ehdoin. Ensimmäisessä osassa rakennettu toivo, sivistys ja turvallinen yhteisö on murtunut. Sota on saapunut, mutta se ei näyttäydy pelkkinä verisinä taisteluina muureilla; se on ujuttautunut sisälle akatemian arkeen, muokaten opetusta, työntekoa ja ihmissuhteita uuden vallan tarpeisiin. Tuttujen paikkojen muuttuminen tekee menetyksestä jatkuvasti läsnä olevan, raastavan kokemuksen: samassa huoneessa, jossa on aiemmin voitu vapaasti nauraa, opettaa ja rakastaa, joudutaan nyt punnitsemaan jokainen katse ja sana.
Trilogian toisessa osassa Niniriel, Calindra, Elanir ja Yrsa joutuvat pakon edessä arvioimaan täysin uudelleen, millä tavoin he voivat ylipäätään vaikuttaa ympärillään tapahtuvaan vääryyteen. Kaikkea ei voi enää sanoa ääneen. Joitain asioita uskaltaa hädin tuskin edes ajatella. Avoin vastustus on muuttunut itsemurhaksi, ja se sulkisi viimeisenkin mahdollisuuden auttaa järjestelmän uhreja. Toisaalta sokea mukautuminen uuteen valtaan vaarantaa sekä oman omantunnon että liittolaisten elintärkeän luottamuksen. Hahmot joutuvat elämään jatkuvassa ristiriidassa, jossa ulkopuolelta katsottuna saman teon merkitys voi näyttää aivan toiselta kuin sen todelliselle tekijälle. Tämä moraalinen harma-alue on teoksen ydin.

Erityisesti Calindran tarinakaari syventyy tässä osassa äärimmäisen raskaaksi ja vaativaksi. Hän joutuu pelaamaan hengenvaarallista, pitkää peliä uuden hallinnon, kuten rehtori Kavrosin ja tämän kätyreiden, alaisuudessa. Calindra käyttää hyväkseen omaa mainettaan pelottavana ja kylmänä naisena, ja hän joutuu suostumaan tekoihin, jotka ulospäin näyttävät vihollisen palvelemiselta ja jopa täydelliseltä alistumiselta. Hän antaa uuden vallanpitäjän kuvitella hallitsevansa häntä, jotta hän voisi säilyttää asemansa ja käyttää sitä vihollisen murentamiseen sisältäpäin. Tämä vaatii häneltä käsittämätöntä tahdonvoimaa, ja hän joutuu sietämään jopa asemaansa muiden silmissä pelkkänä orjana tai sivuvaimona, samalla kun hän kätkee todelliset, vallankumoukselliset aikomuksensa.
Tämä kaksoiselämä asettaa naisten väliset suhteet valtavan paineen alle. Ensimmäisessä osassa hitaasti rakennettu läheisyys ja luottamus joutuvat nyt kantamaan salaisuuksia ja ratkaisuja, joista ei voi kertoa edes kaikkein rakkaimmille. Läheisyys tarjoaa edelleen elintärkeää turvaa, mutta se tekee ihmisestä myös äärimmäisen haavoittuvimman: rakkaan puolesta voidaan vaatia sellaista, mihin itsensä vuoksi ei koskaan suostuisi. Ninirielin, Calindran, Elanirin ja Yrsan muodostama ydinryhmä joutuu toimimaan tilanteessa, jossa toisen suojeleminen tarkoittaa usein etäisyyden pitämistä. Calindra ja Niniriel joutuvat kätkemään syvän rakkautensa, ja Calindra joutuu toistamaan mielessään vaimonsa sanoja – ”Minun aamuni” – muistuttaakseen itseään siitä, minkä vuoksi hän kestää kaiken nöyryytyksen ja pimeyden.

Ealrianin maailmassa tilanteen tekee erityisen painostavaksi taikuuden luonne. Mielenmagia mahdollistaa toisen ajatusten ja muistojen lukemisen, mikä tekee vallankäytöstä ja kuulusteluista poikkeuksellisen intiimiä ja pelottavaa. Akatemiassa kukaan ei voi luottaa siihen, että omat ajatukset pysyvät salassa. Kun hallitsijat voivat repiä totuuden suoraan kenen tahansa mielestä, pelkkä hiljaisuus ei enää riitä suojaksi. Hahmojen on opittava rakentamaan mielensä ympärille murtumattomia muureja ja elämään jatkuvassa valmiustilassa. Dreaneran kaltaiset viholliset hallitsevat juuri tiedon keskittämisellä, ja Sandraelin luoma verkosto hyödyntää jokaisen heikkouden ja epäluulon. Tässä maailmassa mielen koskettaminen ei ole enää vain rakastavaisten välinen yhteys, vaan se on muuttunut aseeksi, jolla ihmisen minuus voidaan murtaa.
Akatemian ulkopuolella Ealrian muuttuu samaan aikaan kovaa vauhtia. Matkat eri puolille mannerta paljastavat, kuinka eri tavoin sodan ja miehityksen ote näkyy suurissa satamakaupungeissa, kuten Enpolossa, ja pienissä, syrjäisissä kylissä. Keskusvallan romahtaminen ja uuden hierarkian pystyttäminen näkyvät kaikkialla. Liikkumista rajoitetaan, kylät köyhtyvät nopeasti, ja jatkuva pelko muuttaa tavallisten ihmisten ja haltioiden arkea kauempana politiikan ytimestä. Tieto kulkee katkonaisena, ja huhut korvaavat totuuden.

Toisen osan jännite ei perustu suuriin, eeppisiin taistelukohtauksiin, vaan se rakentuu hitaasti, lähes klaustrofobisesti hahmojen tekemistä valinnoista ja näiden valintojen kasautuvista seurauksista. Ensimmäisessä osassa syntyneet ihmissuhteet saavat uuden, raskaamman merkityksen, kun niiden varassa täytyy kestää myös se, mitä toiselle ei voi selittää tahi paljastaa. Kun Elanir, joka arvostaa yli kaiken tietoa ja muistia, joutuu kohtaamaan järjestelmän, joka pyrkii pyyhkimään tai vääristämään totuuden, hänen henkilökohtainen kapinansa muuttuu eloonjäämiskamppailuksi. Rakkaus, niin ystävien välinen kiintymys kuin Ninirielin ja Calindran välinen intohimo, säilyy voimakkaana pohjavireenä, mutta sen rinnalle nousevat vastuu muiden hengestä, musertava syyllisyys tehdyistä kompromisseista sekä pelko omien fyysisten ja psyykkisten rajojen rikkoutumisesta.