Nyt työstössä: Väinämöisen perillinen

Väinämöisen perillinen – Mikä juttu?

Tässä postauksessa pureudun avaamaan blogin rakentamisen ohella tämän heinäkuun suurinta urakkaa. Päätin alkuvuodesta osallistua Suomen kirjallisuuden seuran järjestämään kirjoituskilpailuun sillä se resonoi itsessäni heti syvältä ja kovaa. Erityisesti sytyin siitä, että tässä haettiin joko novellikokoelmaa tai romaania. Novellit eivät juurikaan kiinnosta itseäni, vaikka niitäkin on syntynyt, joten minulle oli alusta asti selvää, että kohta syntyy romaani. Myös pitkästä aikaa kirjoittaminen deadlinea vastaan kiehtoi!

SKS Kirjat etsii syksyllä 2026 kekrin aikaan julkaistavaa aikuisille suunnattua kaunokirjallista teosta, joka ammentaa tarinansa pohjoisesta kansanperinteestä.
Käsikirjoituksen tyylilaji voi olla esimerkiksi nykyromaani, historiallinen fiktio, kauhu tai fantasia. Laajuudeltaan teos voi olla romaani tai novellikokoelma. Toivomme tutustuttavaksi mieleenpainuvia, jännittäviä ja pelottaviakin tekstejä, jotka vievät lukijansa matkalle pohjoiseen mytologiaan.

Olen aiemminkin osallistunut kirjoituskilpailuihin, joskin viimeisimmästä kerrasta on jo kulunut yli kymmenisen vuotta. Niistä teksteistä on jo sen verran aikaa, että uskon tai ainakin haluan uskoa kehittyneeni kirjoittajana huomattavasti. Ainakin elämänkokemusta on karttunut rutkasti. Sain idean Väinämöisen perilliseen kovin nopeasti. Pyörittelin ajatuksia mielessäni alkuviikon ja aloin kirjoittamaan perjantaina 28. helmikuuta. Idea oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tuoda Pohjoismaisia jumaltarustoja (Suomalaista ja viikinkimytologiaa) nykyaikaan. Se vähän jännitti alkuun, sillä olin juuri kirjoittanut kutakuinkin putkeen neljä enemmän tai vähemmän romaanimittaista teosta Ealrianiin. Mietin pitkään, mitäköhän tästä tulee, sillä Ealrianin maailma pyöri mielessä unia myöten. Lopulta siitä irrottautuminen osoittautui yllättävän kivuttomaksi ja tekstiä alkoi syntymään. Oli myös mukavaa vaihtelua kirjoittaa nykyhetkestä, tutuista maisemista ja suomalaisista nuorista aikuisista. Sen kummempaa juonta minulla ei alkuun ollut mielessäni, mutta tarina rupesi nopeasti kirjoittamaan itse itseään. Pääsin flow-tilaan, jossa lukujen alkaessa minulla ei ollut juurikaan ajatusta siitä, mihin tämä tulee johtamaan, joten pääsin yllättymään iloisesti monta kertaa. Sain ensimmäisen version valmiiksi puolitoista kuukautta ja n. 77k sanaa myöhemmin. Jee!

Ensimmäinen editointikierros & koelukijoiden haku

Suoritin ensimmäisen editointikierroksen nopeasti yhdessä viikonlopussa ja seuraavan viikon aikana korjasin ilmeisimmät kirjoitusvirheet pois. Sen jälkeen annoin tekstin hautua pari viikkoa ennen kuin luin sen uudestaan. Korjailin joitain asioita, mutta kahden kevyen editointikierroksen jälkeen en ollut vielä tehnyt merkittävästi muutoksia kuin satunnaisiin kohtiin ja lähinnä kielioppiin. Päätin, että tälle tarvitsee saada koelukijoita. Lähdin etsimään niitä alla olevalla esittelyllä:

Vaellusporukka tempautuu osaksi ikiaikaisia valtapelejä. He saavat tehtäväkseen estää muinaisen pahuuden paluu. Salaperäinen kartta vie heitä halki Suomen ja Pohjois-Norjan kauneimpien maisemien. Matkan aikana kasvetaan alkujaan liian isoihin saappaisiin sopiviksi.
Sinänsä typistettynä aika perinteinen, mutta koen onnistuneeni puhaltamaan vähän uutta ilmaa moneen ajatukseen. Teemoiltaan tämä käsittelee mm. henkilökohtaista kasvua, valtaa ja vastuuta, rakkautta ja uhrausta sekä rikkoo joitain normeja esim. perinteisellä hyvä vs. paha -akselilla ja rakkauselämässä. Filosofiset kysymykset on paikoin isoja ja haastavat lukijaa. Niin ne haastoivat kirjoittajaakin! Teos jakaantuu käytännössä kolmeen osaan, jotka huipentuvat Saanan taisteluun, Ukonsaaren ansaan ja Sammon sotaan sekä sen jälkeiseen jälkipyykkiin. Jälkipyykki on melko poliittista ja yhteiskuntakriittistä.

Ilokseni aihe herätti mielenkiintoa enemmän kuin yksikään aiempi koelukijoita etsinyt käsikirjoitus. Osan kanssa olin toki jutellut prosessista jo aiemminkin, mutta moni oli täysin uusia tuttavuuksiakin. Kaikkinensa se lähti alunperin kymmenelle ja kasvoi vielä vielä yhteentoista yhden kysyessä josko sitä sopisi luetuttaa puolisollakin! Paras saamani palaute tähän mennessä.

Lopullinen viimeistely

Moni ajattelee, että kirjoittaminen tapahtuu siinä vaiheessa kun tekstiä syntyy. Erityisesti editointivaiheessa kirjoittaminen tapahtuu minulle yhä uudelleen. Siinä missä ensimmäinen versio on vaistonvarainen, toinen on tietoinen. Nyt etsin tekstistäni alatekstejä, rytmiä, painoa. Katson kuinka haluavani teemat nousevat pintaan. Seuraan miten hahmot toimivat vuorovaikutuksessa itsensä kanssa tai keskenään. Nyt kysyn: miksi juuri näin? Ja jos en osaa vastata, jokin on vielä kesken. Editointi ei ole vain virkkeiden korjailua. Se on dialogia tekstin kanssa. Se on syventymistä tarinan maailmaan, kaikkiin sen varjoihin ja valonlähteisiin.
Tällä editointikierroksella käyn läpi seuraavat asiat itseni kanssa yhä uudelleen ja uudelleen kunnes olen tyytyväinen:

• Rakenneanalyysiä: kulkeeko tarina kuten sen pitää? Vai onko jokin luku väärässä paikassa?

• Hahmokaarten hiomista: kasvaako jokainen hahmo sinne minne hän kuuluu?

• Sävyn yhtenäistämistä: onko tarinassa kohtia, jotka eivät palvele sen ydintä?

• Teemallisten rakenteiden kirkastamista: nouseeko perintö, myytti ja oma tahto esiin tarpeeksi selkeästi ilman saarnausta tai liiallista infodumbbia? Tiedostan tyylini lipsahtelevan aina toisinaan mahtipontisiin saarnoihin.

Teen muistiinpanoja ja käyn läpi jo tehtyjä, karsin ja lisään, uudelleenkirjoitan lukuja alusta. Poistan kohtauksia, jotka olivat kauniita, mutta väärässä paikassa. Ehkä jostain saa ainesta novelliin tai jopa omaan romaanimittaiseen tarinaansa! Muistan taas, että hyvää kirjoittamista ei ole se, mitä tallensin tiedostoon vaan se, mitä jätin lopulta siihen.
En voi juuri väittää nauttivani editoimisesta, mutta olen luottavainen siihen, että kyllä tästä hyvä tulee. Deadlineen on tällä hetkellä vielä kolme viikkoa, kesälomaa yhtä kauan jäljellä. Tekemistä on joka tapauksessa vähemmän kuin sitä oli itse kirjoittamisessa. Paljon vähemmän. Siispä sen vuoksi minulla on yhä aikaa viimeistellä luonnoksia, joita haluan julkaistuiksi ennen kun lähden huutelemaan blogistani turuilla ja toreilla!

Artikkelissa käytetyt kuvat ovat muuten Suomesta ja Norjasta! Ne on otettu paikoissa, joissa teoksen henkilötkin seikkailevat. Valokuvausharrastuksesta oli kirjaimellisesti hyötyä!